Syyskuu juoksee valtavan nopeasti kohti loppuaan. Ehdin siis ainakin yhden blogipostauksen kirjoittaa ajankohtaisista asioista meidän kulmilla. Olen ilokseni vihdoin uskaltautunut liikkumaan pitkin kaupunkia omatoimisesti. Metrot tuntuvat siten jo loogisilta ja kaupunki järjestäytyneemmältä. Ensimmäinen askel itselläni oli vain lähteä liikkeellä ja nyt kun liikkeelle on päästy haluaisin lähteä paljon useammin. Ok, ilman lapsia olisi tietenkin helpoin, sillä pitkillä metromatkoilla lasten kanssa tarvitaan todellisia "jonglöörin taitoja" ja aina repullinen eväitä mukana.
Viime aikoina ilmassa on leijunut epämääräinen haju, jota kaverini kuvaili minulle aiemmin kakkamaiseksi hajuksi. Meillä vanhin lapsi pitää nenäänsä tukossa kävelykaduilla ja itsekin jo paatuneempana nuuhkijana totean ilmassa olevan jotain epämääräistä. Se epämääräinen lemu tulee puista ja tarkemmin sanottua katupuuna täällä yleisesti käytettävästä neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) mätänevästä hedelmästä. Neidonhiuspuun käyttö katujen varsilla perustuu sen hyviin ominaisuuksiin sitoa epäpuhtauksia ilmasta ja samalla sietää ankaria kasvuolosuhteita. Ginkgo puu on elävä fossiili jo dinosaurusten ajoilta 270 miljoonan vuoden takaa. Elinikä neidonhiuspuulla voi olla jopa 1000 vuotta! Puu on Kiinan kansallispuu, josta se on myöhemmin levinnyt Japaniin sekä Koreaan ja lopulta eri puolille maapalloa koristepuuksi ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Ginkgon hedelmistä hyödynnetään sen sisällä oleva pähkinä, joka paistetaan, paahdetaan tai keitetään. Hedelmien lisäksi myös lehtiä käytetään lääketieteelliseen tarkoitukseen. Gingko-uutteella on ainakin verenkiertoa edistävä vaikutus. Ja nyt syksyn ja ruska-ajan koittaessa ginkgo muuttuu upean keltaisen väriseksi.
 |
| Neidonhiuspuu kasvaa 20 - 35 metriseksi. |
 |
| Lehden muoto on koristeellinen. |
 |
| Hedelmä näyttää ihan aprikoosilta. |
 |
| Mammat täällä keräävät hedelmät vilkasliikenteisten teiden varsilta (paljonkohan lyijyä noissa). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti