Goodbye Korea

Koreassa marraskuun aurinko lämmittää, mutta puut ovat ravistelleet jo lähes kaikki lehdet oksiltaan. Nämä muuttolinnut pakkaavat matkalaukkujaan, jotta voivat taas lentää pohjoiseen. Oi, kuinka me odotamme ystäviemme näkemistä ja jouluhulinaa.

Näin jälkikäteen katsottuna aika tosiaan hurahti lähes huomaamatta helmikuusta marraskuuhun. Kielimaailmasta on jäänyt uutta sanavarastoa tytöllemme, mutta nuorimmaisen puheenkehitys saattaa olla samasta syystä hiukan viivästynyt. Syksyllä elämämme soljui oikeastaan aika mukavasti, joten toivottavasti molemmilla jää kivoja muistoja matkastamme. Toivon myös, että onnistumme hyppäämään suomielämään suhteellisen kivuttomasti.

Eilen kävimme katsomassa mieheni projektia ja hienohan se tehdasrakennus oli. Lisäksi korealaiset halusivat järjestää meille jäähyväisjuhlat Chungjussa. Jäi hyvä mieli ihmisistä ja korealainen ruokakin maistui herkulliselta. 

Projekti on kohta muuttovalmis.

Ihana Korean varamammani oli kokannut herkulliset pöperöt.

Kiitos kaikille blogini lukijoille nyt uudet seikkailut odottavat :)!

                               " Ihminen matkustaa maailmalle
                             etsiäkseen jotakin mitä hän tarvitsee
                             ja palaa kotiin löytääkseen etsimänsä sieltä. "
                            Georges Moore

Voihan turhamaisuuksien turhamaisuus

Tänään tein jotain mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni. Tämä tapahtui varmaankin samasta syystä kuin se, miksi aloin opiskella koreaa vielä viimeisinä viikkoina ennen muuttoamme Suomeen. Uteliaisuus! Mieheni oli jo komennuksemme alussa liimannut jääkaapinoveemme lapun, jossa esiteltiin kaikki Korean aakkoset. Siinä hän sitten kommentoi, että tässä nämä korealaiset merkit nyt nyt ovat ja voit opetella lukemaan niitä! Naureskelin mielessäni ajatukselle, että noita koukeroitako muka voisi oppia lukemaan. Ajattelin, että hyvin pärjään ilmankin sitä taitoa etenkin kun energiaa kuluu nyt niin paljon muuhun. Mutta lopulta tämä kuuluisa uteliaisuuteni voitti, sillä halusin tietää mikä logiikka koukeroiden takana piilee. Nyt ollaan hyvässä vauhdissa ja osaan jo hiukan kirjoittaa koreaa. 

Mutta se turhamaisuuksien blogikirjoitus koskee itse asiassa korealaista plastiikkakirurgiaa. Täällä kauneusleikkaukset, kiristykset ja botox hoidot ovat arkipäivää. Muutamat ulkomaalaiset kaverini ovat poistattaneet kasvojensa juonteita ja käyneet laserhoidoissa. Toinen kavereistani on siirrättänyt vatsamakkaransa edustavammalle paikalle eli toisin sanoen kohottanut rintavarustustaan. Menetelmä on kuulemma hyvä, sillä vaikka operaatio tehdään niin silti on mahdollista imettää vauvaa tarvittaessa. He molemmat puhuvat asiasta avoimesti ja jopa hiukan ylpeillen. 

Minäkin sain vinkin ystävältäni missä kannattaisi käydä hoidattamassa keski-ikäistyvää naamavärkkiäni ja siitä innostuneena vierailin tänään paikallisessa estetiikkapajassa. Lääkärille sai ajan helposti ja arvio maksoi 5000 wonia eli noin 3 euroa. Joka on mielestäni ihan naurettavan halpa hinta lääkärin tekemästä hoitosuunnitelmasta. Täyttelin asianmukaiset paperit yhdessä ystävällisen hoitajan kanssa ja samalla aulan tv:ssä pyöri kuvia naisista joiden kasvoja ns. duunattiin parempaan uskoon. Odotustilassa ei kuitenkaan ollut laumaa eri-ikäisiä naisia vaan yksi rauhallisesti lehteä selaileva mieshenkilö. Meinasin kyllä paeta paikalta kun jäin tuijottamaan tv-ruudussa pyöriviä hoitokuvia ja suurehkoja botox-piikkejä.

Pian hoitaja pyysi minut lääkärin huoneeseen joka pahoitteli alkuun, että hänen englanninkielensä ei ole kovin hyvä, mutta katsotaan ja hoitaja voi tulkata tarvittaessa. Tässä vaiheessa viimeistään tajusin, että tästä puljusta ei saa mitään tavanomaista kasvohoitoa vaan nimenomaan esteettistä kirurgiaa. Tokihan lääkäri kysyi minulta, mitä varten olen vastaanotolle tullut ja mitä ongelmia minulla kasvoissani on. Sain vain sanottua, että ei paljonkaan ongelmia (olikohan tuo yhtään rehellisesti sanottu). Eipä aikaakaan kun lääkäri oli tehnyt analyysin kasvoistani ja löytänyt monta parannuskohtaa. Jotta kasvoni saataisiin kuntoon (tarkoittaakohan se 17-vuotiaan ihoa?) pitäisi käyttää kahdenlaista lasertekniikkaa ja tietenkin botoxia otsaan. Näin! Nyt olin kuullut tuomioni. Hinta-arvio kolmen kerran hoidolle oli 450 000 wonia eli noin 350 euroa. Halpaa kuin saippua! Mutta ei, en varannut vielä tällä kertaa aikaa botox hoidolle yms. Mutta nyt ainakin tiedän mihin maahan suuntaan kun tulee tunne, että pelkkä kosmentologikäynti ei riitä :). 

Ja kyllä laserhoito sattuu...mutta hoitajan mukaan vain ihan pikkuisen ;).

Realmi apua ikääntymiseen.

Suunnittelijan paratiisi

Designer´s Hub Dongdaemun.

Apua mitä näistä valitsisin!?

Koruja pienille neideille.

Keltaista, punaista ja oranssia - syksy

Ginko-puu.

Syksy maalailee maiseman väreillään. Ruska alkaa olla parhaimmillaan, mutta samalla ilmat viilenevät vauhdilla. Syysflunssaa on myös liikenteessä, sillä lähes joka toinen vastaantulija köhii ja niiskuttaa. D-vitamiinia Koreassa saattaa vielä saada hyvinkin luomusti, sillä aurinko on ainakin tähän saakka paistanut siniseltä taivaalta. Tänään kuitenkin oli pitkästä aikaa hiukan huonompi ilmanlaatu.

Meidän rantamaisemia viime aikoina.

Riisi on jo kypsää ja taitaa olla jo korjattu pelloilta.

Silver Grass on kuvatuimpia kasveja, kutsutaan myös marraskuun auringonlaskuksi.

Sotilashelikopterin ylilento iltapäivästä - ja näitä meillä riittää.

Koreassa vietetään parhaillaan amerikkalaista kurpitsajuhlaa eli Halloweenia. Kaupat myyvät halloween koristeita ja kahviloista saa ostaa kummitusaiheisia leivoksia. Yllättävää on miten suuri juttu suomalaisittain Kekri täällä onkaan. Meillä Bundangissa paikalliset perheet järjestivät kurpitsan kaivertamisjuhlat läheisessä puistossa ja lisäksi kouluissa vietetään vastaavia juhlia oppilaille. Esimerkiksi huomenna menemme Frozen -teemalla järjestettyihin halloweenjuhliin lasten kanssa. Joulun odotusta ei ole Koreassa ollenkaan ilmassa, sillä kristillistä kaamosjuhlaa vietetään täällä hyvin pienimuotoisesti jos ollenkaan. En millään usko, että lauantaina alkaa marraskuu.

Kanadalaisten ohjeiden mukaan väännetty kurpitsa.

Juhlia vietettiin teemaan sopivassa leikkipuistossa.

Korealaiset koirineen asettuneet ns. taloksi.

Näitä pitää kokeilla itse tehdä ensi vuonna.

Melkein kaikki rastit joita ajattelin saavuttavani komennukselta ovat lähes toteutuneet (hahah, siis paljonkin on tullut huomaamatta tehtyä)...No, liikuntaa ei nyt sitten ole ehtinut ihan yhtä paljon harrastamaan kuin ajattelin, mutta sitäkin enemmän hyötyliikuntaa lasten kanssa. Portaita, kantamista, nostelua, juoksua, runsaasti kävelyä, kiipeilyä leikkivälineihin, liukumäestä laskettelua jne. Tänään sain yhden rastin seinään, kun aloitin korean kieliopinnot. Nyt vasta tuntui, että kapasiteetti saattaisi riittää johonkin uuteen. Alku ainakin oli mielenkiintoinen. Äänteet sopivat yllättävän hyvin suomenkielen taitoisen suuhun. Merkkien vääntäminenkin tuntui terapialta. Ja mikä kivointa opettaja oli pätevä ja mukava! Tavoitteena on oppia lukemaan korelaisia merkkejä, joka on aika realistinen tavoite siihen nähden että muutamme takaisin Suomeen noin kuukauden päästä. 

Opea oottelemassa.

Ihana on ollut saada tällainen Aasia-kokemus, mutta tuntuu ihanalta myös palata takaisin Suomeen. Saatan kiroilla tätä marras-joulukuun pimeinä päivinä, mutta eiköhän ainakin muunlaista lämpöä joulun myötä saada elämäämme. Lisäksi mieheni ja raskaan työn raataja aloittaa isyysloman heti joulun jälkeen. Niin ja onhan tässä vielä joitain viikkoja aikaa tehdä korealaisia juttuja. Voin jopa luvata, että tällä minun bloggaus tahdilla ehdin yhden marraskuun päivityksenkin vielä kirjoitella. :D

Ohessa muutama kuva meidän arkipäivän löydöistä. Eli aivan MAHTAVA trampoliinipaikka ihan tässä vieressä josta emme ole tienneet yhtään mitään. Ja lisäksi eksyimme Gemello jäätelöbaariin, sieltä saa ostaa ruusunmuotoon väännettyä italialaista jäätelöä. Bellissimo! Ja rutkasti sydämiä perään :).

Poing -  poing ja välillä valot sammutettiin ja päästiin Frozen discoon.

Kaksi kaunokaista kohtaavat Gemello ruusu ja nuppunen.

Ylihuomenna sitten katsomaan miten Maon Kiinasta karkoittamat guomindangilaiset pärjäilevät Taiwanissa. Ja erityisesti Taipein yliopistossa opiskelevaa veljeäni.

Korealaisia juttuja

Tuumittiin tänään tytön kanssa mitä jänniä korealaisia asioita olemme täällä nähneet. Tyttäreni mielestä hauskinta mitä hän on täällä kokenut on ollut retki Caribbean Bayhin. Siellä erityisesti pääkallo, joka heittää vettä ihmisten niskaan. Hän haaveilee, että palaa tänne koululaisena ja laskee kylpylän jyrkimmistä liukumäistä! 

Itselleni tuli mieleen seuraavat korealaiset jutut:

Selfie-keppi, eli kepin päähän laitetaan kännykkä ja napsastaan kuva itsestä.
(kuva The Korea Times)

Soittonappula ravintoloissa "Palvelua kiitos".

 

Markkinat, joista saa ihan kaikkea (Dongdaemun ja Namdaemun).

Jumppapaikat puistoissa.

Koira- ja kissakahvilat.

Korealaiset snäksit, erityisesti riisikakkukoneet.

Tuubijätski...

Taiwanista kopioitu kuplatee ja -kahvi.

Joka paikassa myydään sukkia, miksi?

Kala-altaat kadunkulmissa, kaupoissa, halleissa...

Kimchi ja metalliset ruokailuvälineet.

Pergolat joissa voi nukkua, kokoontua välipalalle tai vaikka soittaa kitaraa.

Vanhempien korealaisrouvien moninaiset piirteet.

Ajummien hissin käyttö?

Ruokataide.

Käsityöt.

Kalligrafia.

Kaikenlaiset "erikoiskuljetukset".

Jotkut menee sekaisin...asuntomelusta

Olen tähän saakka pitännyt korealaisia ystävällisinä, rauhaa rakastavina ja naapureita kunnioittavina kansakuntana. Eilen tämä kuva kuitenkin mureni ja tarkemmin asiaa tutkittuani havaitsin ongelman olevan oikeastaan valtava ja vakava.

Olimme viettämässä päivää ystäviemme luona leikkien ja kahvia hörppien. Lapsemme leikkivät rauhallisesti lattialla istuen omia leikkejään ja muutenkin tunnelma oli rauhallinen. Innokas poikani halusi kuitenkin kiivetä tuolille pöydän ääreen rakentelemaan, josta aikansa pyörittyään onnistui kupsahtamaan lattialle. Itkua ja parkua riitti jonkin aikaa, mutta tilanne rauhoittui suhteellisen nopeasti. 

Pian tämän jälkeen ovikello soi ja ystäväni pyysi meitä pysymään poissa ovelta. Ajattelin ovella olevan korkeintaan evankelistat tai muuta ilosanomaan julistavat uskovaiset. Ystäväni pyysi ulkopuolella olevaa henkilöä ovipuhelimen kautta poistumaan heidän asunnoltaan. Yhtäkkiä ovea alettiin hakata/potkia rajusti ja sen takana oleva mieshenkilö huusi, kiroili ja uhkasi ystävääni väkivallalla. Tilannetta kesti useita kymmeniä minuutteja. Asunnolla oli kolme pientä ja pelokasta lasta ja äidit valmiina puolustamaan pienokaisiaan. Lopulta tajusin, että naapuri oli tullut valittamaan huoneistosta kantautuvasta melusta. Siis valittamaan melusta? Olen vastaavan tilanteen nähnyt aikaisemmin vain amerikkalaisissa poliisitelevisio-ohjelmissa. Seuraava vaihe olisi ehkä ollut se, että mies murtautuu sisään tavalla tai toisella. Ystäväni uhkasi soittaa poliisille ja mies pakeni portaikon kautta alakerran asuntoonsa. Uhkaaja käyttää uhrin/ystäväni mukaan aina portaita, koska hississä on kameravalvonta. Me emme uskaltautuneet ulos asunnosta ennen kuin mieheni tuli meitä sieltä hakemaan. Ystäväni elää siis päivittäin peläten (jo 1,5 vuotta), että aiheuttaa sellaista melua josta naapuri voisi saada syyn purkaa raivoaan. Ilmeisesti tilanne ei kuitenkaan ole tätä ennen ollut näin paha. Ulkomailla asuminen on ajoittain tarpeeksi haasteellista ilman, että joutuu elämään erittäin stressaavassa tilanteessa ja odottaen miehensä palaavan myöhään illalla työpaikaltaan.

Olen seurannut ymmälläni tilannetta jossa uhrilla joka ilmeisesti yrittää välttää kaikkea melua kodissaan on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan turvallisuuteensa. Taloyhtiön turvallisuushenkilöstö ei halua ottaa asiaan kantaa ja myös poliisit pesevät kätensä tilanteesta. Tilanne on kääntynyt melkeinpä niin, että ystäviämme syytetään asian kärjistämisestä vaikka yhden rauhallisen lapsen kanssa tuskin mitään maata mullistavaa melua voi edes saada aikaiseksi. Ja entäpä jos sitä elämää kodissa kuitenkin on? Äänieristykset talossa ovat mitä ilmeisemmin surkeat.

Tämän tilanteen johdosta luin muutaman artikkelin aiheeseen liittyen ja sain selville, että korealaiset oikeasti voivat vahingoittaa (tai paljon pahempaa) naapureitaan asuntomelun vuoksi. Vuonna 2012 "Neighbors Center of Floor Noise" auttavaan puhelimeen soitettiin yli 7000 kertaa. Artikkelin mukaan syynä ovat ihmisten kohonnut stressitaso, irtautuminen sosiaalisesta yhteisöstä ja kommunikaation puute. Soulissa 2/3 sen asukkaista asuu kerrostalossa ja rakennuttajien luistaminen äänieristyksistä pahentaa melutasoa normaalista. Syyt naapurustomurhille ovat kuitenkin syvemmällä yhteiskunnassa ja siksi asia on huomioitu maassa vakavana ongelmana. Näin ollen auttava puhelin päivystää ja yrittää ratkoa naapurien välisiä ongelmia rauhallisin keinoin ja ennen kuin tilanne ajautuu konfliktiin. Lattiamelusta aiheutuvien konfliktien ratkaisuun on olemassa kaavio, jotta ihmiset voivat edetä asiassa ja jopa erityiset nettisivut www.noiseinfo.or.kr. Artikkelissa todettiin, että mitä paremmin naapurit tunsivat toisensa sitä paremmin he sietivät melua, jota kerrostalossa elämisestä syntyy.

Saadaanko tällä kaaviolla ratkaisu aikaiseksi vai pitääkö uhrin vai ns. melusta kärsijän muuttaa eri osoitteeseen?

Ilmeisimmin alakerran naapurilla on myös ongelmia vihan hallinnan kanssa ja todennäköisesti myös sosiaalisia ja ehkäpä myös taloudellisia ongelmia. Yksittäisellä ulkomaalaisella on kuitenkin hyvin vähän vaihtoehtoja tilanteessa jossa toimitaan vieraan maan lainsäädännön alaisuudessa. Toivon kuitenkin, että tämä ongelma saadaan ratkaistua pian ja rauhanomaisesti.

Kerrostaloelämä voi pahimmillaan hiertää ja pahasti.

Omatoimiretki Souliin ja maalailua

Viikonloppuna mieheni ja tyttäreni kävivät katsomassa paikallista jalkapalloa. Tämän jälkeen myös minulle järjestyi hiukan omaa aikaa mieliharrastukseni parissa. Kävin Art Buzzin Katien organisoimassa akryylimaalaus tilaisuudessa läheisessä Irish Harp pubissa. Ilmoittautuneita harrastajia tilaisuuteen oli 26 ja luulen, että lähes kaikki olivat mukana. Suurin osa osallistujista olivat täällä asuvia englanninkielen opettajia ja niin myös taideopettaja Katie. Osallistumismaksu oli 15 000 wonia ja siihen sisältyi materiaalien käyttö, maalausalusta ja yksi omavalintainen juoma. Aiheena oli syksyinen puu ja vieläpä alusta loppuun ohjattuna. Aluksi minulle tuotti hankaluutta se että aihe oli jo vallittu puolestani, mutta toisaalta lyhyessä sessiossa määrätty aihe helpotti aloittamista. Muutaman tunnin ajan ähersimme taulujemme kimpussa ja lopulta opettaja halusi kuvata kaikki teokset ja osallistuneet. Ilta oli oikein rentouttava ja jos suinkin mahdollista osallistun taidetuokioon uudelleenkin.

Melkein iski tyhjän paperin-syndrooma.

Maanantaiksi sain kutsun kuuntelemaan Suomen suurlähettilään puhetta Asan Institute of Policy Studies -rakennukselle. Hän piti puheen korealaisille suomalaisuudesta ja Suomesta. Tilaisuus videoitiin ja se esitetään ensi kuussa televisiossa. Erittäin mielenkiintoinen tilaisuus jossa vilahtelivat suomalaisuuden vientituotteet xylitol, angry birds, muumit, Aalto, Sibelius, Marimekko design ja hevimusiikki. Hienolta kuulosti Finlandia-hymni edustettuna upeilla luontokuvilla Suomesta...

Tämän jälkeen retkeni suuntautui sushi-ravintolan kautta Kyobo-kirjakauppaan, jossa tutkin pitkään ja hartaasti englanninkielisessä hyllyssä myytäviä kirjoja. Muutaman kirjan löysin lapsille, yhden itselleni ja etsimäni keittokirjat jäivät vielä hyllyyn odottamaan Amazon -vertailua...

Löytyykö jotain "Easy, beginners ja mother´s cooking"- teemalla?

Gyeongbokgung palatsin edessä filmattiin musiikkivideota.

Lähtiessäni metroasemalla töröttävät koivut loivat kotoista tunnelmaa.

Taifuuni Fung-Wong ja muuta vaarallista

Filippiineiltä voimaa ottanut Fung-Wong taifuuni rantautui tänään Etelä-Koreaan. Pohjoiseen tultaessa taifuunien voimat yleensä heikkenevät ja niin kävi nytkin. Meteorologien kovista odotuksista huolimatta Soulin seudulle kovat sateet eivät yltäneet. Aamulla satoi hiukan, päivällä tuuli hiukan enemmän ja iltapäivästä sininen taivas värjäytyi upean punaisiin sävyihin.

Säätiedotuksen ennusteet.

Ja tältä näytti taivas iltapäivällä...

Tänään huomasimme ulkoilureitillämme uusia varoituksia eläimistä...

Käärmeitä kalojen katselupaikalla?

Supikoirat on jo nähty, mutta kuinka paljon niitä oikeastaan täällä elää?

Neidonhiuspuun aromit

Syyskuu juoksee valtavan nopeasti kohti loppuaan. Ehdin siis ainakin yhden blogipostauksen kirjoittaa ajankohtaisista asioista meidän kulmilla. Olen ilokseni vihdoin uskaltautunut liikkumaan pitkin kaupunkia omatoimisesti. Metrot tuntuvat siten jo loogisilta ja kaupunki järjestäytyneemmältä. Ensimmäinen askel itselläni oli vain lähteä liikkeellä ja nyt kun liikkeelle on päästy haluaisin lähteä paljon useammin. Ok, ilman lapsia olisi tietenkin helpoin, sillä pitkillä metromatkoilla lasten kanssa tarvitaan todellisia "jonglöörin taitoja" ja aina repullinen eväitä mukana.

Viime aikoina ilmassa on leijunut epämääräinen haju, jota kaverini kuvaili minulle aiemmin kakkamaiseksi hajuksi. Meillä vanhin lapsi pitää nenäänsä tukossa kävelykaduilla ja itsekin jo paatuneempana nuuhkijana totean ilmassa olevan jotain epämääräistä. Se epämääräinen lemu tulee puista ja tarkemmin sanottua katupuuna täällä yleisesti käytettävästä neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) mätänevästä hedelmästä. Neidonhiuspuun käyttö katujen varsilla perustuu sen hyviin ominaisuuksiin sitoa epäpuhtauksia ilmasta ja samalla sietää ankaria kasvuolosuhteita. Ginkgo puu on elävä fossiili jo dinosaurusten ajoilta 270 miljoonan vuoden takaa. Elinikä neidonhiuspuulla voi olla jopa 1000 vuotta! Puu on Kiinan kansallispuu, josta se on myöhemmin levinnyt Japaniin sekä Koreaan ja lopulta eri puolille maapalloa koristepuuksi ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Ginkgon hedelmistä hyödynnetään sen sisällä oleva pähkinä, joka paistetaan, paahdetaan tai keitetään. Hedelmien lisäksi myös lehtiä käytetään lääketieteelliseen tarkoitukseen. Gingko-uutteella on ainakin verenkiertoa edistävä vaikutus. Ja nyt syksyn ja ruska-ajan koittaessa ginkgo muuttuu upean keltaisen väriseksi. 

Neidonhiuspuu kasvaa 20 - 35 metriseksi.

Lehden muoto on koristeellinen.

Hedelmä näyttää ihan aprikoosilta.

Mammat täällä keräävät hedelmät vilkasliikenteisten teiden varsilta (paljonkohan lyijyä noissa).