Körötellen

Tänään lähdettiin Bundangista suureen kaupunkiin bussilla körötellen. Olihan se jo aikakin tehdä päiväretki pääkaupunkiin, vaikka tämän päivän vierailu tuntuukin vain pintaraapaisulta. Meidän perheemme sai matkaseuraa suomalaisesta naapurista ja vierailevasta tädistä. Mitään sen kummempaa ajatusta päivän varalle ei ollut kuin, että käymme katselemassa suosittuja alueita Soulissa ja tarkemmat suunnitelmat tehtiin ns. maastossa. Jeongja metropysäkin kohdalta lähtee ainakin kaksi linja-autolinjaa 5500-1 ja 8100 kohti pohjoisosaa Soulia. Linja-autoissa voi maksaa joko matkakortilla tai rahalla ja rattaat saa mukaan taitettuna. Linja-autoreitti kulki muutaman pysähdyksen taktiikalla suoraan moottoritielle, jossa omaa bussikaistaa pitkin pääsee ohittamaan ruuhkaiset tieosuudet. Linja-autossa istuminen oli jopa rentoa verrattuna omalla autolla ajamiseen. Saatoimme kaikki keskittyä juttelemiseen ja maisemien ihmettelyyn. Täällä on tosi vuoristoista ja kaikki kukkivat puut ja pensaat näkyvät maisemassa kauas. Kirsikkapuut kärsivät pienoisen inflaation, sillä täällä kirsikkaa käytetään katupuuna! Tuntuu, että valkoisessa pilvessä ollaan koko ajan :)

Bundangin kaduilla.

Puolessa tunnissa porhalsimme Hannam-dongin kaupunginosaan, josta on lyhyt matka kävellä tai ajaa taxilla Itaewoniin. Kuljeskelimme siis Itaewonin kaduilla etsien lounaspaikkaa ja sateenvarjoa. Tyttäremme oli keksinyt, että sateenvarjo pitää saada keskellä kirkkainta kevätpäivää. Itaewonissa voi tehdä ostoksia (myös niitä länkkäriruokia), syödä hyvissä ravintoloissa ja klubittaa. Toden totta valkonaamoja oli paljon enemmän kuin täällä Bundangissa.

Kapeita katuja ja sähkölinjoja.

Turistikrääsää.

Kahviloita ja ravintoloita oli runsaasti.

Jätskiä!

Matka jatkui metrolla kohti Myeong-dongia.

Itaewoni piipahduksen jälkeen vieraamme halusi keskustaan ja valikoimme seuraavaksi kohteeksemme Myeong-dongin, joka on myös yksi shoppailualue. Tällä alueella on myös todella ruuhkaista, kun tuhatpäiset korealaislaumat matelevat pitkin katuja. Vieraamme halusi nähdä kuitenkin jotain muuta kuin ostoskeskuksia ja niin suuntasimme Cheonggyecheonin joelle. Aikaisemmin joki on ollut luonnontilainen uoma, joka muutettiin asfaltoiduksi tieksi vuonna 1958. Vuonna 2003 tie purettiin ja jokiuoman kunnostus alkoi. Kahden vuoden rakentamisen tuloksena keskustassa on nyt kaikkia kaupunkilaisia ja turisteja viihdyttävä jokiuoma. Joen yli kulkee useita siltoja, kivipolkuja sekä koko komeus on iltavalaistu hienosti. Meistä oli upeaa kävellä ja ihmetellä korealaisten ajanviettoa rannoilla.

Loputon ihmisvirta.

Cheonggyecheonin virta.

Päiväretkemme ympyrä sulkeutui, kun palasimme metrolla kotipysäkille. Nyt kulkeminen täällä tuntuu selkeämmältä ja hyvin mahduimme olemaan rattaiden kanssa metrossakin. Korealaiset viihdyttävät mielellään lapsia ilmeilemällä ja juttelemalla hyväntahtoisesti. Saamme siis runsaasti huomiota täällä kahden pienen lapsen kanssa ja istuinpaikkaa tarjotaan nopeasti lapsien kanssa liikkuville.

Huomenna saapuu töihin taas Larina, joka on osoittautunut sekä kivaksi, että tehokkaaksi apulaiseksi. Hän lauleskelee lapsille englanninkielisiä lauluja ja ottaa heidät hyvin huomioon. Ehkä opintonikin pääsevät edistymään jossain vaiheessa. Myös Korean open etsiminen on vielä vaiheessa...Kukkia sain kuitenkin jo viime viikolla ostettua. Vielä jäi kaihertamaan kukkivat puut ja yrttiviljelmät terassille. 

Iltaostoksilla, näitä kauppoja oli kymmeniä vieritysten.

Terveiset Kiinasta

Huh, on taas ollut pitkään hiljaista tässä blogissa! Lapset on työnnetty iskän kanssa ulos iltareippailemaan ja mukava hiljaisuus laskeutui kämppään. Sunnuntaina saavuimme Shanghaista ja arki on ollut taas hiukan hakemista. Mukavaa olla täällä, sillä lämpötilat ovat saavuttaneet Suomen kesälämpötilat noin + 20 astetta. Yhtä nopeasti kevät on täällä tullut kuin se tulee Suomessakin. Puut vihertävät ja pensaat kukkivat. Jos vain tunnistaisi kaikki täällä kasvavat lajit! No ainakin yksi suosikkeistani magnolia on juuri puhkeamassa kukkaan.

Eilen kävimme rokotuttamassa nuorimmaisen. Täällä ei tosiaan ole tarjolla twinrixia joten nyt hän sai pelkän B-hepatiitin. Käymme Seoul National University Hospitalissa ja siellä on kansainvälinen lääkäripiste. Aina on löytynyt englantia osaava lastenlääkäri ja tuntuu, että asiat selvitetään perusteellisesti ennen kuin ryhdytään toimeen. Ei ollut kallis rokote, kun hintaa pistokselle tuli euron verran. Tietenkin lääkärikulut päälle noin 55 000 wonia.

Lisäksi haastattelin eilen mahdollista taloudenhoitajaamme. Hän etsi itse puolipäiväistä työtä täältä Bundangista facebook- ryhmän kautta. Haastattelu meni aivan kivasti, hän esitteli referenssit aikaisemmista työpaikoista ja juttelimme yleisesti työnkuvasta. Nainen asuu perheensä kanssa täällä Koreassa ja hänellä on kaksi kouluikäistä poikaa. Soitin myös hänen nykyiselle työnantajalleen ja hän oli tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi naisen korealaisen ruuan kokkaustaitoihin. Minulle tuolla asialla ei niin hirveästi ole väliä, koska meillä lapset eivät kuitenkaan syö korealaista ruokaa. Teen siis itse ruuat kotona edelleen. 

Eilen kävimme kokeilemassa alakerrassa olevaa japanilaista ruokapaikkaa ja en ole varmasti koskaan saanut niin hyvää rapusushia ja myös kanacurrykastike oli tosi maukasta. Taidan ottaa ravintolan kantapaikaksi sillä hinnatkaan eivät päätä huimanneet. 10 sushipalaa maksoi noin 3 euroa! Vertailun vuoksi 290 g raakaa naudanjauhelihaa maksaa täällä 9 euroa. Paikallisen ruuan syöminen ulkona on melkeinpä halvempaa, kuin jos itse laittaa ruuat päivittäin. Länsimaiset ruokapaikat ovat sitten lähes Suomen hinnoissa.

Shanghaissa oli muuten jopa sinisempi taivas kuin täällä Bundangissa. Laitan tänne blogiin muutaman kuvan Kiinastakin. Tytöllemme jäi varmasti kivoja muistoja Kiinasta. Häntä myös ehdittiin pyytää malliksi, kun pyörimme vanhalla asuinalueellamme. Tuntui, että länsimaisia oli muuttanut alueelle aikaisempaa enemmän ja myös länsimaista ruokaa oli helpompi löytää. Nyt Korea tuntuu sen suhteen jopa takapajulalta :)

Shimaon pihoilla.

Yanlord Garden, meidän vanhan kotipihan edestä.

Kirsikkapuiden kukintaa.

Kiinalaiset osaavat poseerata.

Rypsipeltoa kaupungissa - kaupunkiviljelyä?

Ettei totuus unohtuisi...muutama ihminen piknikillä.

Kohti piramarkkinoita.

Kiinassa tykästyin juurikin kauniiseen ja värikkääseen kevääseen, upeisiin rakennuksiin ja erilaisiin tapoihin ja ruokaan ! Selvitymiskiinakin luisti edelleen, vaikka en ole sitä paljoakaan käyttänyt Suomessa asuessamme.

Koreassa kevät on alussa ja toivottavasti päästään johonkin kukkafestareille mukaan. Tänään ulkoilimme muksujen kanssa peräti 3 tuntia ja ihmettelimme viikossa luonnossa tapahtuneita muutoksia. Kevätkuvia täältäkin siis tulossa. Viikonloppuna saapuvaa vierasta odotellessa suunnittelen yllätyshyökkäystä Souliin. Ainakin puhelinliittymä pitää sieltä hakea. Koreassa puhelinliittymän saaminen on tehty niin vaikeaksi, että helpointa on vuokrata koko puhelin vuokrafirmasta tai vastaavasti lentoasemalta. Itse onnistuin saamaan liittymän jolla voi soittaa, mutta nettiä on mahdotonta saada ilman rekisteröitymistä. Jostain syystä myöskään tekstiviestit eivät mun puhelimesta lähde mihinkään. Siis tähän puhelimen hakuoperaation ympätään ehdottomasti jotain kivaa :)

Perjantai, perjantai

Viikonloppu on aivan kulman takana, jes! Jos kaikki menee hyvin, niin huomenna starttaamme Shanghaihin. Tarkoituksena olisi vierailla ystäviemme luona sekä katselemassa vanhoja kotikulmia. Vanhin lapsistamme syntyi aikalailla 5 -vuotta sitten Kiinassa ja nyt olisi mukava näyttää hänelle synnyinkaupunkiaan. Lentoaika Soulista Shanghaihin on reilu 2 h ja lennämme Korean poikien omalla lentoyhtiöllä. 

Muuten reissulaisten elämässä on havaittavissa jo väsymistä. Vauvavuosi yövalvomisineen, miehen työmatkat ja muutto toiselle puolelle maapalloa, niin kyllä meinaa välillä vähän hapottaa. Ajattelin, että hoidan huushollimme ihan itse, mutta nyt alan taipua ajatukseen, että ehkä pieni apu ei olisikaan haitaksi. Täällä on mahdollista saada nanny/housekeeper 10 000 won/tunti siis 7 euroa tunti ja minimi taitaa olla 4 h. Kaverini lupasi kysellä omalta nannyltään, josko hänellä olisi tiedossa apulaista joka kaipaisi extratunteja. Ilmeisesti täällä halutaan tehdä niin paljon töitä kuin vain pystytään. Kuulin, että englantia puhuvia filippiiniläisiä on täälläkin töissä paljon. Englannilla olisi kiva tosiaan pärjätä ja näin lapsetkin kuulisivat enkkua enemmän. 

Tässä gymboree touhuja.

Pieni palomies.

Lisäksi selvisi, että meidän läheltä menee linja-auto suoraan länsimaisten suosimaan Itaewoniin. Siellä pyörivät myös monet turistit ja USA:n armeijalla työskentelevät henkilöt perheineen. Puoli tuntia bussissa lastenkaan kanssa ei kuulosta yhtään pahalta, ja näin ei tarvitse miettiä pysäköintiongelmiakaan. Olen kuullut, että Itaewonissa pyörii myös kansainvälinen leikkikerho. Mutta saa nyt nähdä mille tässä alkaa, kun aika tuntuu menevän niin vauhdilla! Pian meille saapuu ensimmäiset suomivieraat ja varmaan heillekin järjestellään ohjelmaa.

Tuossa meitä vastapäätä olevassa ostarissa oli tarjolla mm. posliinimaalausta ja kukkasidontaa, jos ehtisi harrastaa jotain...Lisäksi löytyi ihan ok näköinen hierontapaikka ja kynsistudio...Kalliimpaa täällä on kuin Kiinassa, mutta halvempaa kuin Suomessa. 

Mama´s hands posliinimaalausta.

Ai niin ja tänään täällä vietetään pienimuotoista ystävänpäivää, eli White Day jolloin miehet antavat naisille suklaataa...Näyttipä noita korealaisia poikia olevan ostoksilla tuolla alakerran kaupassakin. Omaa  suklaalevyäni vielä odottelen ;)

Suklaakaupan edessä on romantiikkaa?

Ravintolan eväät pyydetään oven ulkopuolelta.

Muovisia ruoka-annoksia näytillä ikkunassa.

Tunteita ja toimintaa

Täällä Bundangissa elämää ihmetellään melko tavanomaisten asioiden parissa. On hyvin vaikea uskoa, että tästä linnuntietä on matkaa Pohjois-Koreaan alle 100 km. Oikeastaan jouduin elämän äärimmäisyyksien äärelle ensimmäisen kerran Aasiaan tullessani. Suomessa olin tottunut, että lakeja, sääntöjä ja määräyksiä pyritään noudattamaan ja niitä kunnioitetaan. Ihmiset ovat jokseenkin tasa-arvoisessa asemassa ja luonto on puhdasta. Oikeastaan oli vaikea kuvitella miltä saaste voi maistua ja haista...Oli vaikea kuvitella ongelmien todellista laajuutta ja sitä, kuinka idealistisena ihmisenä kaiken äärellä oli melko avuton olotila.  Esimerkiksi Kiinassa ei ollut lainkaan hankala löytää uhanalaisten eläinten myyntipaikkoja tai niiden osia myyviä kauppiaita. Samalla silmäni avautuivat tajuamaan, kuinka suuri kuilu maailman rikkaiden ja todella köyhien ihmisten välillä on ja kuinka köyhyys saa ihmiset tekemään joskus todella epätoivoisia tekoja. Kerjäämään, myymään itseään, myymään itsestään osia ja mitä tahansa voi vain kuvitella. Toisaalta kun on riittävästi rahaa voi ostaa itselleen oikeuksia, valtaa, kunnioitusta ja tässäkin tapauksessa mitä ikinä sattuu sinä hetkenä tarvitsemaan. 

Minä en ole juurikaan seurannut Pohjois-Korean tapahtumia, ehkä siksi että on helpompi sulkea silmänsä näiltäkin epäkohdilta, julmuuksilta. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ihan naapurissa...Täällä on neonvaloja, rajan toisella puolella ei juurikaan valoja. Mieheni ja tuttavani ovat vierailleen Pohjois-Koreassa ja he kertoivat, että elämä soljuu sielläkin. Siis ainakin niiltä osin kuin linja-auton ikkunasta sitä voi ihmetellä...Ensimmäisinä päivinä täällä satuin näkemään paikalliselta tv-kanavalta, kun korealaiset etelästä ja pohjoisesta tapasivat. He tapasivat ehkä ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Naiset itkivät ja halasivat perheenjäseniään, siskojaan, veljiään tai ystäviään. Miehet pidättelivät kyyneliään, mutta eivät oikeastaan pystyneet siihen. Se oli todella surullinen näky. Tuntuisi kamalalta ajatukselta, että tulisi erotetuksi läheisistään sillä tavalla.

Jotenkin tässä nyt ihan ajautui miettimään asioita ja riittävästi tässä tältä päivältä tulikin turinoitua tätä sarjaa...

Viikonlopun reissu muuttuikin sitten käyntiin Lotte Worldissä, joka on suuri sisä- ja ulkohuvipuisto ostoskeskuksineen. Meillä oli ihan syytäkin mennä ostarille, sillä sain viimein hankittua ne keveät 4 kg painavat taaperokärryt. Ja nyt nousee yli 10 kg poikaa ja kärryt ihan helposti portaat ylös ja alas. Tottakai meillä oli ajatuksena myös ilostuttaa meidän neitiämme ja kovasti hän ihastelikin kaikkea näkemäänsä. Tänään kävimme myös siellä taidetunnilla ja oli ihan hauska kokemus. Tunti alkoi alkulaululla ja sadulla, jossa nuori nainen näytti satukirjasta suuria kuvia ja puhui / äänteli koreaksi suureen ääneen. Tekstit satukirjassa oli englanniksi, joten onnistuin suomentamaan tyttärellemme kaiken tarinasta. Aiheena oli siis maatila. Taustalauluna kuului sama cowboy rallatus koko tunnin ajan. Aluksi lasten piti maalata suurelle paperille jotain joka ei tullut minulle selväksi. Meidän tyttö maalasi suuren sydämen, muiden selkeästi nuorempien maalarien kuviot jäivät minulle myös hiukan epäselväksi. Tämän jälkeen sisään kannettiin iso paperista ja pahvista tehty navetta, jonka katon lapset saivat maalata punaiseksi. Seinät tehtiin leimasimilla eri värisiksi ja kuviollisiksi. Tämän jälkeen liimailtiin maahan erilaisia palloja, pötkylöitä, paperitusseroita ja niin maatilanpiha oli valmis! Lopuksi lapset saivat valita eläimen ja se piti esitellä ja kertoa miten eläin ääntelee. Me yritimme tehdä itsemme selväksi englanniksi ja juu kissa sanoo kaikilla kielillä "miau miau"! Lopuksi vielä magneeteista kolmiulotteisen koirankopin rakentamista. Sanoisinpa, että näistä lapsista tulee arkkitehtejä! Vaikka meidän tyttö kyllä meinaa kirjoittaa ja kuvittaa satukirjoja lapsille aikuisena...

Toimintaa jokaiseen makuun...

Toinen viikonloppu Koreassa

Viime yönä satoi lunta ja aamulla puut olivat kuorrutettu kauniisti lumiharsolla. Lumi näyttää kuitenkin jo sulavan kovaa vauhtia ja ensi viikolle on taas luvattu +12 astetta. Tällä viikolla on ollut tosi kylmä tuuli, mutta olemme ulkoilleet uskollisesti päivittäin. 

Eilen kävelimme rantareittiä myöten noin tunnin AK Plazan kauppakeskukseen. Matkalla tuli tutuksi neonvalokadut ja kesäisin avattavat suihkulähteet. Täällä on yllättävän paljon ympäristötaidetta jalankulkureiteillä. Maahan on maalattu valtavan kokoisia labyrinttejä; koira jonka pitäisi päästä luun luo, toukka ja omena jne. Kauppakeskuskierros jäi toiseen kertaan, koska päivä alkoi olla jo pitkällä. Olimme pysähtyneet matkan varrella Pikku Prinssi lasten kahvilaan, jossa aikaa oli vierähtänyt leikkiessä. Tulimme takaisin metrolla Seohyeon - Sunae - ja meidän pysäkki Jeongja. Metrossa mahtui olemaan rattaidenkin kanssa oikein hyvin ja saatiin istumapaikat helposti. Ainoastaan alas metroon pääsy tuotti ongelmia, koska tulimme sisään paikasta jossa ei ollut hissiä alas. Pakko hankkia sateenvarjorattaat, sillä nykyiset paksurattaiset maastorattaat ovat minulle aivan liian painavat kannettavaksi edestakaisin rappusia. 

Tämä ulkoilija nukahti.

 

Pikku Prinssi kahvilassa.

Tänään metroilemme Gangnamiin, jonne metro-oppaan mukaan kestää 17 minuuttia, yhteensä 5 pysäkkiä. Katsotaan mitä mielenkiintoista sieltä löytyy. Korealaiset ovat illanvirkkuja ja aamuntorkkuja, joten jos pääsemme lounaan jälkeen liikenteeseen, niin ehkäpä saamme metroilla suhteellisen rauhassa. 

Olen myös miettinyt, mitä kotiäiti tältä komennukselta haluaa. Ajattelin ottaa muutaman koreankielen tunnin, jotta opin edes kiittämään koreaksi. Tässä lähellä on erilaisia urheilusaleja ja kerran viikossa olisi mukava päästää jumppaamaan. Katsotaan jos pääsisimme koko perhe autoilemaan maaseudulle ja Souliin katsomaan temppeleitä. Olisi myös kiva tavata muita täällä asuvia suomalaisia ja vaihtaa kuulumisia. Alkavat kurssit tuovat myös mukavan lisän kodin- ja lastenhoitoon. Mieheni tulee päivittäin kotiin vasta 18.30 - 19.00, joten päivälle tulee pituutta meillä molemmilla. Mieheni istuu autossa moottoritiellä 2,5 h päivässä. Onneksi emme asu Soulissa, koska hän poistuu moottoritieltä juuri ennen ruuhkia.

Nyt päivä käyntiin ja lähdemme ihmettelemään pilvien takaa paljastuvaa aurinkoa!

Arkea etsimässä

Pitäähän se arki täälläkin kaivaa esiin. Tällä viikolla ollaan päästy jo ihan hyvään vauhtiin. Kävimme Gymboreessa ilmoittautumassa maanantaiselle taidetunnille, joka on tottakai koreaksi. Englanninkielistä toimintaa saattaa huhupuheiden mukaan olla AK Plazalla, joka on tästä reilun puolen tunnin kävelymatkan päässä. Pitää viikonloppuna käydä ihmettelemässä kauppakeskuksessa, sillä saattaahan siellä olla jotain muutakin mielenkiintoista.

Eilen samoilimme kahvilan läpi toiselle pihalle, joka oli mukavasti tuulelta suojassa. Sieltä löytyi kiipeilypuu, keinut, muutama keinueläin ja liukumäki. Selkeästi meidän tuleva lähileikkipaikka. Mukava oli havaita, että kirsikankukat ovat jo suurilla silmuilla. Lisäksi taloyhtiön kautta pääsi alikulkutunneliin, joka menee suoraan rantareitille. Rannassa olemmekin jo ihmetelleet erilaisia lintuja ja pajunkissoja. Pienten koirien kanssa liikkujia on paljon ja maskit päällä jumppaavia vanhuksia. Ilmanlaatu on muuten ollut nyt todella hyvä, mutta vanhuksilla maskit ovat päällä yleensäkin ulkoillessa. En osaa kyllä nyt syytä tähän heittää...

Onko lie luvallista, mutta pitäähän se vähän harjoitella kirsikkapuussa...

Näillä "puluillako" lintuflunssaa?

Yhtenä päivänä pääsin myös kokeilemaan korealaista ruokaa paikallisesta "kojusta". Ostimme rullan tonnikalatäytteistä kimbapia ja paketin höyryäviä manduja. Vielä emme ole kuitenkaan päässeet korealaiseen ravintolaan saakka...todella haasteellista, kun lähin on tässä alakerrassa. Ehkäpä odotan hyvää vinkkiä paikalliseen ravintolaan, niin saa heti hyvin tehtyä ruokaa. Täällä muuten rakastetaan säilöttyjä vihanneksia, vihanneskuppi tulee mukaan osti mitä ruokaa tahansa.

Säilötyt herkut.

Näitä tuodaan koko suvulle, alatte harjoitella...

Alakerran kauppamme on osoittautunut hyväksi. Tänään löysin jopa kasvisten luomuosaston! Muutenkin on ollut mukava huomata, että korealaiset suhtautuvat ympäristöön, terveyteen ja  ravintoon vakavasti. Täällä jopa kierrätetään, joten meidänkin pitäisi hankkia kierrätysastiat kahden jätepussin sijaan. Lisäksi jätepiste on hajustettu jollakin hyvälle tuoksulla, jotta ihmisten on mukava asioida jätekatoksessa. Tänään kaupassa jouduin ihmettelemään vesipussiin pakattuja eläimiä, lähinnä simpukoita ja merimakkaraa (ehkäpä?) löytyi kala-altaasta...Taitavat olla merimakkarat jo aika ressiintyneet kun kököttävät muutaman päivän pussissa kylmähyllyssä.

Parit kaveritapaamiset meillä on nyt tälle viikolle ehtinyt olla.  Etenkin vanhin lapsemme ikävöi Suomessa asuvia kavereitaan ja tänään jopa Suomeen jäänyt leluhiiri sai neitin kyynelehtimään. Pikkumies taas polskuttaa kuin kala vedessä. Täällä on konttaavan ja horjuvan lapsen kanssa mukava touhuta, kun ei tarvitse kuriksia paljon näyttää. Kevät täällä on kuivinta aikaa vuodesta...

Tiistaina meidän kuopus täytti vuoden. Meillä oli mukavat, mutta hyvin pienet juhlat hänen kunniakseen. Ostimme kakun, koska en vieläkään osaa käyttää kaasulla toimivaa uuniamme. Lisäksi oli mansikoita ja äidin herkkua macaroneja.

Kakkua on siinä monenlaista.

Meillä oli ilmapalloja ja tötteröt päässä :)

Juhlapöytä oli tällä kertaa aika pelkistetty, mutta syötiin kuitenkin japanilaisittain lattialla.

En ole muuten vielä kokeillut kunnolla sitä japanilaista pönttöä, koska onnistuin niin mallikkaasti ruutimaan sillä pitkin meidän vessanovea. Ehkäpä suihkun ja oven välissä pitäisi olla jotain....Lattialämmitys on toiminut myös tosi hyvin ja lapsilla on mukava touhuta lämmitetyllä alustalla. Hiukan erikoista on, että asuntomme päältä lentää päivittäin useita sotilashelikoptereita, sillä tässä jossain lähellä on USA:n armeijan lentotukikohta. Se tuntuu olevan ainut asia, joka muistuttaa meitä naapurimaasta tuossa pohjoisessa.

Anneli ja Onneli mukana menossa.

Starbucks on ajanhermolla.

Bloggaamisvauhti ei päätä huimaa, mutta yritän ehtiä viikoittain kirjoittelemaan kuulumisiamme. Ensi viikolla aloitan avoimessa yliopistossa verkkokurssin ja saapa nähdä miten myöhään tulee istuttua tässä koneella. Huomenna saapuu onneksi hartaasti odottamamme keittiönpöytä tuoleineen, joten ainakin sohvalla ja lattialla kököttäminen saa sitten jäädä.

Ensimmäinen viikko takana

Nyt kyllä jännittää itseänikin, että mitä tässä meinaan kertoa Korean elämämme ensimmäisestä viikosta. Jos olisin eilen tämän kirjoituksen aloittanut, niin luultavasti ihan muuta kuin tänään. Hyvä siis, että kirjoitan tätä tekstiä tänään 12 aikaan yöllä, kun muut nukkuvat.

Aloitetaan vaikka lentomatkasta, joka meni aivan erinomaisesti. Istuimme nuorimmaisen kanssa kapteenin tyttären vieressä, joka oli mielestäni hauska sattuma. Tämä kiva nuori tyttö tuli viereemme vasta nousun jälkeen, koska oli saanut viettää nousun ohjaamossa. Minulla meni aika oikein rattoisasti, kun kyselin häneltä kaikenlaista lentämiseen liittyvää. Tottakai tämä 13 -vuotias oli matkustellut kovasti ja tiesi Koreastakin yhtä sun toista. Meidän lapset nukkuivat yllättävän paljon lennon aikana, vaikka itse en pystynyt nukahtamaan ollenkaan koko matkalla. 

Korean päässä meitä odotti vuokra-auto ja mieheni ajoi itse meidät lentoasemalta Bundangiin. Matkatavaroita oli mukanamme semmoinen läjä, että hyvä kun kaikki mahduimme autoon sisälle. Mahduttiin kuiten ja 1,5 h päästä olimme Bundangissa ja uudessa asunnossamme. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Asunto tuntui heti oikein kodikkaalta ja omanlaiselta. Tyhjäkään se ei ollut, sillä ahkerat korealaiset olivat tuoneet tänne sohvan, pari sänkyä, televisiotason, television, lastenhuoneeseen kalusteita ja lisäksi käytössämme oli aikaisemmalta asukkaalta jääneitä tavaroita. Ensimmäinen yllätys kuitenkin oli se, että juuri saapumispäivänämme kuukauden 4. sunnuntaina korealaiset kaupat ovat kiinni. Näinpä meidän täytyi turvautua hätäruokaan, eli subwaysta leipiä ja KFC:stä hampurilaisia. Onhan sekin ruokaa ja ihan maittavaa, jos ei joka päivä tarvitse syödä.

Toinen päivä alkoi sankan savusumun keskellä. Kiinasta ja Mongoliasta kulkeutuu saasteita Koreaan saakka ja nyt tilanne tulisi olemaan koko viikon erittäin huono. Korean uutisissa varoiteltiin pienhiukkasista ja toivottiin, että ihmiset välttäisivät autolla ajamista ja ulkoilua ilman suojamaskia. Olisipa vastoinkäymiset jääneet tähän, mutta pian päiväruuan jälkeen nuorimmainen alkoi oksentamaan. Ajattelin, että ehkä poika oli vain syönyt liikaa, mutta koko päivän ruokaa laatattiin ihan kiitettävään tahtiin. Eipä tämä Suomessa olisi ollut niin suuri ongelma, mutta täällä meillä ei ollut vielä pesuaineita, siivousvälineitä, toimivaa pesukonetta, eikä itselläni toimivaa paikallista liittymään. Kaupassa ennätin sentään käydä ennen vatsataudin puhkeamista. 

Viikko meidän perheellä meni sairastellessa ja käytimme myös vanhinta lastamme sairaalassa vatsakipujen vuoksi. Suomalaisesta terveysneuvonnasta saatiin ohjeistuksia ja myös tieto, että Suomessa tämä vatsatauti on epidemiana....Joten vaikka syytin heti korealaista hanavettä, niin tämä pöpö me kyllä tuotiin ihan itse tällä kertaa Suomesta Koreaan.

Viikosta siis 6,5 päivää meni jetlagissa, savusumua murehtiessa ja kulttuurishokissa....Olin muuten jo tulossa ensimmisellä lennolla takaisin Suomeen. Mutta hei, täällä ollaan vielä!

Tuo miniatyyri ämpäri on ainut jonka löysin lähikaupasta.

Tältä näyttää ilma joka maistuu ja haisee.

Asuinalueesta on tietty myös mainittava sananen. Kahviloita meidän asunnon ympärillä on vieri vieressä. Korealaiset juovat kahvia, eivätkä ilmeisesti teetä niin paljon kuin kiinalaiset. Tämä on hyvä tieto minulle, joka myös rakastan kahvia ja kahviloita ja herkkuja jne. ;) Ja kyllä täällä on paljon kivoja ravintoloita ja lapsille kids coffe -paikkoja. Näissä lasten kahviloissa on hyvät sisäleikkipaikat (usein teemallisia) sinne pääsee joko ilmaiseksi tai maksamalla sisäänpääsymaksun. Ulkoleikkipaikkoja on joka taloyhtiön pihassa tai korkeammalla tasanteella. Ja mukava oli myös huomata, että vaikka yhteistä kieltä ei heti löydykkään yhteisymmärrykseen pääsee helposti myös elekielellä.

Tässä kuvassa ilmaa voi jo hengittää hyvillä mielin.

Katunäkymiä.

Asumme Adena Luce nimisessä taloyhtiössä.

Tänään selvittelimme aktiviteettejä lapsillemme. Täällä on tarjolla mm. taidetunteja Gymboreessa vanhimmalle lapsellemme ja leikki- ja liikuntakerhoa nuorimmalle. FB:sta löysin Bundang Parents- ryhmän, jossa näyttää olevan aktiivisia ihmisiä mukana ja sitä kautta varmaan löytyy uusia tuttavuuksia ja leikkitreffiseuraa. Meidän 5- vuotiaan tyttären ikäiset lapset ovat täällä jo koulussa, niinpä mekin pohdimme olisiko englanninkielinen leikkikoulu soveltuva hänelle.

Tessalla on täällä englanninkielinen koulu.

Iloisia asioita...on on! Täällä on mansikka-aika ja mustikka-aika! Kaupoissa on aivan ihania ja laadukkaita juttuja myynnissä.  Löydettiin Casamiasta meille kaunis ruokapöytä :) Meidän vieressä kulkee kävelyreitti aina Souliin saakka :) Leipomot ovat mahtavia ja valikoimat ruisleipää lukuun ottamatta monipuoliset. Täällä on auttavaisia ihmisiä ja suomalaisia lapsiakin leikkikavereiksi peräti 6 ;).

Hyviä mansikoita, hyvää tanskalaista luonnonjugurttia.

Pensasmustikkaa.

Herkkuja...

Siisti ja rauhallinen reitti Souliin.

Joessa on elämää.

Kivet ovat ihan luvallisia joenylityspaikkoja.

 

Taidetta taloyhtiön sisäänkäynnillä.

Puuroa emme ole löytäneet mistään kaupasta tähän mennessä ja myös maitojalosteita on ihan hirvittävän vähän. Juustoköntit ovat hassun pieniä verrattuna suomalaisiin 1 kg juustopaketteihin. Kaiken kaikkiaan tästä on kuitenkin ihan hyvä jatkaa.