Grillikausi avattu

Viikonlopun viimeistä tuntia viedään. Edellisen tilityksen jälkeen saimme kutsun naapuriin grillaamaan. Niinkin yllättäen, että lauantaiset ohjelmat menivät täysin uusiksi. Olimme ajatelleen osallistua Soulissa vietettävään "Lotus Lantern Festival" tapahtumaan, joka järjestetään vuosittain Buddhan syntymäpäivän kunniaksi. Tänä vuonna Buddhan syntymäpäiviä vietetään 6. toukokuuta eli samana päivänä kuin meidän 5-vuotias juhlii omia syntymäpäiviään virallisesti. Vaikka itse tapahtuma kestää useita päiviä, niin viikonlopulla juhlat olivat parhaimmillaan. Eri puolilla kaupunkia sytytettiin mm. lootuksen muotoisia lyhtyjä ja juhla huipentui upeaan lyhtyparaatiin. Koska emme itse päässeet mukaan paikalle, niin kävin youtubessa ihmettelemässä viime vuotista paraatia. Käykää tekin kurkkaamassa, upeaa olisi varmasti ollut (lyhtyparaati 2013). Toinen juttu tässä juhlassa oli se, että paraati liikennöi aika tarkalleen lasten nukkumaanmenoaikaan.

Mutta grillijuhlat olivat mukavat nekin. Bundangissa asuvia perheitä oli tapahtumassa isäntäperheen lisäksi kolme sekä yksi Gangnamista. Grilli koottiin kerrostalon katolla olevalle viheralueelle ja samalla lapset saivat leikkiä katolla olevilla leikkialueilla. Amerikkalais-Brittiperheen isäntä oli varautunut tapahtumaan melkoisella määrällä lihaa/hodareita/pihvejä, jonka vieressä kalpenivat kyllä meidän tuomat kasvis-sulatejuusto pussukat. No, ehkä saimme muutaman lisäpisteen oluista, jotka tulivat myös kätevästi mukanamme lastenrattaiden alla. Suurimmassa osassa Bundangissa asuvista perheistä ainakin toinen puolisoista on englanninkielen opettaja, siksi lähes kaikki ulkomaalaiset joita olen tavannut ovat joko USA:sta, Briteistä tai Australiasta.

Jatketaan taas kariutuneiden suunnitelmien parissa, sillä aikomuksenamme oli tänään vierailla lasten museossa (Gyeonggi Children´s Museum) ja vilkaista myös tämän lähellä olevaa perinnekylää (Korean Folk Village), mutta sattuneista syistä päädyimme vain ajelemaan ja ihmettelemään sunnuntaista menoa. Näihin aktiviteetteihin koitetaan myöhemmin ottaa mukaan meille pian saapuva sukulaistyttö. Onneksi sentään yksi tavoite toteutui ja katsastimme tässä lähellä olevan lasten uimahallin (Joy Pool). Uimahallissa riitti vilskettä, sillä tänään hallilla sattui olemaan uimakisat. Jännää oli, että uimalassa on myös kid´s cafe -tyyppinen leikkipaikka (liikkuvine possujunineen) ja se sijaitsee pienen ostoskeskuksen alakerrassa. Meiltä uimahallille on kolme metropysäkkiä Suwonin suuntaan. Joy Poolissa on joka arkipäivä tauotta uimatunteja kello 14:00 alkaen, myös 5 -vuotiaille. Valitettavasti vauvauintia ei ollut tarjolla kahluuallasta lukuun ottamatta ja lähin perhe- ja vauvauintipaikka löytyy Gangnamista.

Päivä huipentui kevyessä vesisateessa hölkkäämiseen. Olisikohan edellisestä juoksulenkistä jo reilusti yli vuosi. Ilta hämärtyi ja neonvalot loistivat talojen seinillä, korealaiset kävelivät tiukasti sateenvarjojensa alla. Me taisimme olla ainoat ilman sateenvarjoa ja tyttömme vieläpä rohkeasti pyörällä liikenteessä!

Tähän loppuvirkistykseksi kuva projektista, jossa mieheni on mukana. He siis juhlivat rakentamisen käynnistymistä ja seremonia-alttari on pystytetty asianmukaisesti...

Ja tässä kuvassa maistellaan koiraa, jossain hienossa(?) ravintolassa...Olisi jäänyt itselläni koskematta lautaselle. Ilmeestä päätellen miehelleni taas maistuu oikein hyvin.

Turistista tavikseksi

Olen tässä jo viikon ihmetellyt, että mikä on kun kaikki pienetkin asiat ovat kismittäneet ja olo on ollut kuin tulisilla hiilillä. Sitten tajusin, että ns. turisti- ja kuherruskuukausi vaihe on muuttumassa arkisemmaksi aherrukseksi. Kahden lapsen kanssa arki on arkea asui missä hyvänsä. Täällä haasteet ovat vain erit kuin Suomessa. 

Tytöllä on kieliongelmia englantia puhuvien kaveriensa kanssa ja toisaalta kieltä ei opi jos kieltäytyy puhumasta. No, onhan esikoisellamme kuitenkin ollut sen verran kiinnostusta, että haluaa opetusta minulta ja sitten onkin reipas yritys päällä. Kunpa vain voittaisimme alku-ujouden (jurouden).

Viime viikon kohokohta oli kun nuorimmainen oppi vihdoin kävelemään. Hienoa nähdä taapertavia askelia ja ihmetellä pienen pojan kehitystä. Uteliaisuus tuntuu voittavan kaikki esteet! 

Löytyihän se muna!

Koska olemme saaneet "nauttia" Kiinan yli leijuvasta autiomaan hiekasta taas useita päiviä, ostimme lopulta molemmille lapsille maskit. Tyttäremme innostui Hello Kitty teemasta niin, että olisi halunnut pitää maskia yölläkin. Piti ihan toppuutella ja sanoa, ettei maskia nyt ihan ympäri vuorokauden tarvitse pitää vain silloin tällöin. Mutta täytyy myöntää, että ennen Koreaan muutoa minulla ei ollut mitään tietoa tästä Korean hiekkaisesta keväästä...

Pelleiltiin maskeilla.

Paljon on kuitenkin tapahtumia ollut viime viikolla, koska isovanhemmat olivat pitämässä meille seuraa. Heidän koneensa vielä peruttiin alkuperäisestä lentosuunnitelmasta ja lopulta paluumatka taittui päivän myöhemmin bisnesluokassa, kiitos Finnairin ystävällisen henkilökunnan. Olemme siis tapailleet kavereita, käyneet pääsiäisenä munajahdissa (munia on vieläkin kaapit täynnä) ja itse olen aloittamassa taas uutta kurssia. 

Mignon munien maalaamista.

Jahti alkamassa.

Ruohikossa möyryämistä.

Lopulta saaliista nauttimista.

Sosiaalisten suhteiden luominen on ollut hidasta (ja energiaa vievää), koska molemmat lapset ovat kotihoidossa ja ulkomaalaisten määrä Bundangissa on aika rajallinen. Sitten taas kahden lapsen kanssa kauemmas lähteminen tuntuu vaikealta ajatukselta, koska molemmat saattavat väsyä yhtä aikaa ja kaivata kärrykyytiä. Olen törmännyt useasti täällä ongelmaan (tai siis kuullut muilta äideiltä), että paikalliset lapset eivät halua leikkiä ulkomaalaisten kanssa, koska ko. lapset eivät puhu koreaa tai näyttävät erilaisilta (oudoilta?). Me olemme tavanneet yhden korealaisen perheen, joiden lapset suostuvat leikkimään meidän lasten kanssa. Ja siinäkin perheessä äiti puhuu hyvää englantia. Bundangin kaduilla lapset onneksi aina tervehtivät sanomalla "Hi!" tai "Hello!". Ja ovat uteliaita vierasmaalaisia kohtaan. Mutta vaikeaa se on, kun muuten niin puhelias tyttömme joutuu kielivaikeuksiin, koska ei löydä yhteistä tapaa kommunikoida. Toivottavasti  tämä kokemus kuitenkin kasvattaa meitä kaikkia positiivisesti.

Harjoiteltiin pyöräilyä.

Ihanaa on, että kesä tulee voimalla, sillä lämpömittari näyttää +26 astetta huomiseksi. Siksi ulkona oleskelu ja erilaiset retket ovat suunnitelmissa lähiaikoina. Kuten myös kuntosalikortin ostaminen ja liikunnan aloittaminen pitkästä aikaa! Lenkillekin aion vielä tämän reissun aikana päästä.

Olen ollut kahden vaiheilla blogin kirjoittamisen suhteen. Alkuperäinen tavoitteeni oli kirjoitella Suomeen kuulumisia meiltä läheisillemme ja ystäville (Laittakaapas sieltä terveisiä tänne Koreanniemimaallekin!). Ja toisaalta blogia kirjoittamalla komennuksesta jää kivoja päiväkirjamaisia merkintöjä itselleni muistoihin. Pitäisi kyllä opetella vahvemmin tekemään omaa juttua, eikä aina lähteä vertailemaan itseään muihin. Se ei koskaan vie oikeaan suuntaan.

Jes, ensi viikolla on täälläkin vappuloma ja vähän reissua olisi näköpiirissä, jos kaikki menee hyvin :) Lopuksi "Our everyday life" kuvia viime viikolta.

Synttärit x 2.

Larinan kanssa kokkaamista.

AK Plazalla ihmettelyä isovanhempien kanssa.

Metromatka.

Kahvia mammalle.

Piknikillä kaverien kanssa.

Eiköhän tämä Suomi -koti-ikäväkin vielä tästä vähän helpota.

Pilvessä (16.4)

Näyttää tämä viikko menevän ihan taas pilvessä, mutta tällä kertaa ei ole valkoista pilveä vaan harmaata. Mitä useampia tällaisia päiviä on, sitä enemmän arvostan Suomen puhtautta. Miten tässä nyt selitetään 5 -vuotiaalle, että tänään ei voi mennä ulos kun ilmassa on hiekkaa...Melkoiset pultit vedettiin eilen, mutta onneksi kotona on askartelutarvikkeita, lautapelejä, legoa ja sitten kokattiin vähän kimbapia ja jotain tofuriisijuttua. Kertokoon ken tietää, millä nimellä kuvassa olevat taskut kulkevat.

Terveellistä ja hyvää.

Kaikenlaista elämää

En keksinyt parempaa otsikkoa tälle pikapostaukselle. Putkessa on yksi tänään flunssaan sairastunut pikkuneiti, kohta kävelevä esitaapero ja isovanhemmat. Tänään äiti sai kuitenkin vapaapäivän ja sain olla ihan yksin kotosalla (superluksusta). Tietysti tosi tehokkaassa hyötykäytössä meni aika, mutta kuitenkin - ei juoksua taaperon ja kävelykärryn perässä tai muutakaan komentamista moneen tuntiin.

Välillä ei tiedä kuka ohjaa ja kuka soutaa...

Sillä aikaa kun itse vietin aikaani tiiviisti tietokoneen ja hellan ääressä muut tekivät retken Soulissa sijaitsevaan Gyeongbokgung (Palace Greatly Blessed by Heaven) palatsialueelle. He ennättivät juuri parahiksi vartioidenvaihtoseremoniaan. Tämä päivä oli aika kuuma ja illasta ryöpsähti taivaalta vesisade ukkosen kyydittämänä. Onneksi vieraat ja kotijoukot pääsivät väsyneinä, mutta näkemästään vaikuttuneina takaisin Bundangiin vain kevyesti kastuneina. 

Vahdinvaihtoseremoniasta.

Värikästä ja näyttävää menoa.

Tuiman näköisiä heppuja.

Suomessa vietetään palmusunnuntaita ja pääsiäisnoidat ovat olleet liikenteessä. Täällä en ole törmännyt pääsiäisperinteisiin. Ainoastaan narsisseja ja muita pääsiäiseen liittyviä kukkasia on mahdollista ostaa puutarhalta. Ilmeisesti pääsiäismunia saa suurimmista ostoskeskuksista tai länsimaisiin tuotteisiin erikoistuneista kaupoista. Meidän kaupasta löytyi jopa kinder suklaapatukoita, mutta oli hienoa, että kana oli käynyt munimassa vieraidemme matkalaukkuun! Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus sitten syödä suklaamunia vähän enemmänkin ja ehkä pääsemme jopa kansainväliseen munajahtiin! 

Hei ja pakko vielä mainita, että koska talossa asuu ainakin yksi tosi Hello Kitty fani on meillä tietenkin varustauduttu asianmukaisesti myös vessassa...!

Vessapaperia tosi faneille.

HACCP eli luomua etsimässä

Välillä kaupassa käydessäni tulee Liisa Ihmemaassa olotila. Onhan suurin osa tuoteselosteista kirjoitettu koreaksi. Varmaankin korealaisten kirjoitusmerkkien osaamisesta olisi jotakin hyötyä, sillä usein koreankieleiset sanat on mahdollista lukea merkeistä englanniksi. Tätä kutsutaan konglish nimityksellä, eli englantia korealaisittain.

Pähkäilyä kaupassa siis riittää, mutta viime viikolla minulla oli kauppareissulla apunani meidän Larina. Hän tekee kauppaostokset toiselle työnantajalleen päivittäin ja minulle selvisi, että tämä toinen korealainen perhe (laskenkohan meidän perheen jo korealaiseksi...) syö ainoastaan luomuruokaa. Ei siis mitään friteerattua kananugettia pakastealtaasta, vaan kaikki kotona tehtyä tuoreista raaka-aineista...Made by Larina, koska molemmat vanhemmat tekevät ympäripyöreitä työpäiviä. Kun soitin tälle toiselle työnantajalle ennen kuin palkkasimme Larinan ja kysyin miten lastenhoito sujuu, niin nainen vastasi ettei tiedä, koska hän on aina töissä...Aika huoletonta näin suomalaisesta näkökulmasta. 

Larina siis osaa laittaa tätä ihan OK korealaista ruokaa. Näin ollen minäkin halusin vinkkejä kaupassa käyntiin ja tutustuin tarkemmin tunnukseen HACCP. Olen toki olettanut, että jotain "luomujuttua" merkintä luultavasti tarkoittaa, koska hinnat pompsahtavat tuotteiden kohdalla hiukan yläkanttiin. Tämän tunnuksen lisäksi kaupanhyllyiltä löytyy tuttu Organic-non pesticide - merkintä.

HACCP (Hazard analysis and critical control points) on elintarvikeviranomaisten, lainsäätäjien sekä elintarvikealan ammattilaisten kansainvälisesti hyväksymä tuoteturvallisuuteen keskittyvä laatujärjestelmä. Tyypillisiä HACCP-järjestelmään liittyviä asiakirjoja ovat mm. HACCP-käsikirja, tuotekuvaukset, raaka-ainespesifikaatiot, virtauskaaviot, pohjapiirustukset, hygienia-, siivous-, tuholaistorjunta- ja näytteenottosuunnitelma, tuotteiden takaisinvetosuunnitelma, tuoteturvallisuuteen vaikuttavien laitteiden ennakkohuoltosuunnitelma, vaaraluettelot ja riskinarvioinnit, kriittisten pisteiden ja raja-arvojen määrittäminen ja ulkopuoliset tietolähteet. Eli seuranta kattaa koko toimintaketjun! Itse asiassa tämä kansainvälinen sertifiointiohjelma on rantautunut vasta myös Suomeen ja mm. Poutulle on myönnetty HACCP sertifikaatti. Koska Suomi ei ole aina niin tunnettu vientimarkkinoilla, lisää sertifiointi toimittajan luotettavuutta. Kannattaa siis tiirailla HACCP merkintää jos haluaa, että pakastealtaan tuotteet eivät sisällä naudanlihan sijasta hevosenlihaa !

Näissä lihapitoisuus päihittää hiilarin.

Merkintä korealaisella tekstillä.

Sertifiointi merkintä ei välttämättä ole synonyymi luomun kanssa, mutta takaa muun muassa sen, että tuote on melkolailla myrkytön ja torjunta-aineeton. Koreassa valveutuneet vanhemmat suosivat luomua, kuten Suomessa. Löysinpä minäkin pääsiäiseksi kananmunat, jotka ovat laadultaan parasta mitä on saatavilla.

Munarasiassa myös merkintä "Ei sisällä antibiootteja".

Korealaistumisyrityksiä

On ollut jo viikon verran inspiraatio vähän kaikkeen...mutta opinnot ovat ajaneet iltaisin kaiken muun ohi. Huomasin missanneeni ensi viikolla olevan tenttipäivän ilmoittautumisen ja sitten jääkin kesäkuulle "pakko päästä ainakin läpi" meininki. Eli kirjoittamista, lukemista ja lakipykäliä yömyöhään.

Olemme nyt kaksi viikkoa nauttineet kirsikkapuiden ja muun kasvillisuuden heräämisestä. On ollut varsin euforinen olotila kaiken loiston keskellä. Lähinnä tämä mamma lapsineen on pyörinyt tässä kotikulmilla, mutta viime viikonloppuna teimme peräti kolme puistoretkeä. Veimme vieraamme tässä kylässä olevaan keskuspuistoon, joka osoitautui tosi hyväksi ideaksi. Helpointa on ajaa metrolla lähemmäksi joko Sunaen tai Seohyeonin pysäkille ja kävellä siitä Tancheon -joen myötäisesti varsinaisen puiston alueelle. Bundangin keskuspuiston sanotaan olevan hieno jopa koko Korean mittakaavassa. Tiedä sitten häntä, koska en ole kovin montaa puistoa täällä ehtinyt nähdä. Vaikka ollaan oltu täällä jo 1,5 kuukautta! :) Varsinainen kirsikkakukka-aika on valitettavasti täällä jo melkein ohi. Eli totta on, että kukinta alkaa nopeasti ja loppuu yhtä yllättäen. Tänä vuonna oltiin jopa viikkoja etuajassa, koska lämpötilat nousivat yllättäen keskiarvosta.

Keskuspuistossa kohoaa 88 metriä korkea Youngjangsan kukkula, jossa on mahdollisuus tehdä pieniä vaelluksia ja puiston keskellä on Bundang lampi. Alueella voi myös ihmetellä kulttuurihistoriallisesti arvokasta perinnekotia ja temppelirakennuksia siltoineen. Kävimme tässä puistossa edellisellä viikolla itse asiassa kaksi kertaa, sillä halusimme nauttia auringosta ja kukkaloistosta. Tässä hiukan kuvia matkastamme, joista toivottavasti välittyy myös korealaisten kukkaretkimeininki.

Sävysävyyn.

Temppelirakennuksia.

Kivisiltaa.

Oisko sisäänkäynti?

Kyllä häikäisee :)

Kuvia, kuvia ja lisää kuvia.

Matkareitin varrelta.

Auringonkukka -jengi.

Puistossa on leiritunnelmaa.

Päädyimme muuten joidenkin kukkakerholaisten kuviin, sillä heillä oli ilmeisesti valokuvauskisa.  Olisivatkohan saaneet tehtäväksi kuvata jotain erikoista (?), koska meitä pyydettiin kieltäytymään muista kuvausyrityksistä! Onneksi olimme lähdössä paikasta ja saatoimme hyvillä mielin luvata pysyvämme poissa muiden ryhmäkuvausehdotuksista. 

Yksi asia mikä minua on yllättänyt positiivisesti on se, että lapset saavat aina ystävällisten sanojen lisäksi lahjoja. Siis kun menemme kauppaan niin kaupan täti tai setä antaa purkin sipsiä tai 10 tikkaria tytön käteen...Terveisiä hammaslääkärille...Tänään joku kukkatäti pysäytti meidän ja hän halusi tehdä tyttärellemme kukkasormuksen orvokista. Täällä ihmisillä on kyky ilahduttaa tuntemattomia :)

Korealaistumisyritykseksi voisi laskea myös käyntimme korealaisessa buffetissa, jossa lihat grillataan pöydän keskellä olevassa grillissä. Lihan lisäksi tarjolla on salaatinlehtiä (johon palat kääritään), erilaisia lisäkkeitä, kastikkeita jne. Korealaisessa ravintolassa istutaan lattialla ja kengät jätetään oven eteen. Ruoka oli hyvää varsinkin chilikastikkeen kanssa, mutta varsin lihaisaa karppaajien makuun.

"

Tapasin myös naapurissa asuvan korealaisen perheenäidin, jolla on 5 ja 8-vuotiaat tytöt. Nainen oli asunut Kanadassa teininä ja osasi sujuvaa englantia. Olemme nyt tapailleet heitä pari kertaa ja olen päässyt hiukan sisään korealaisen perhe-elämän saloihin. Lapset tuntuvat olevan koko ajan joko koulussa, harrastuksissa tai yksityisissä kouluissa iltaisin. Kilpailu on kovaa ja jokainen äiti haluaa, että heidän lapsensa on paras. Ei ihme, että lapsia ja nuoria murtuu paineiden alla. Meillä taidetaan olla toisessa ääripäässä, kun 5-vuotias tyttäremme tuntuu turhautuvan kotihoidossa! Onneksi ensi kuussa alkavat cultural centerin aktiviteetit ja niihin sitten koitetaan ilmoittautua. Siis nämä kulttuurikeskusten aktiviteetit eivät ilmeisesti ole edes kovin hintavia. Olen kyllä kysellyt englanninkielisistä päiväkodeistakin hintoja ja kuukausi täällä maksaa keskimäärin 1000 dollaria...

Niin ja jonkinlaista korealaistumista on myös se, että suomenkieliset lastenohjelmat ovat vaihtuneet korealaisiin ohjelmiin. Vanhin lapsistamme haluaa katsoa vain niitä ja onhan korealaiset lastenohjelmat paljon värikäämpiä ja hauskempiakin kuin tutut kotimaiset...vaikka mitään emme niistä ymmärräkkään. 

Huomenna saamme taas vieraita ja suomiruokaa, kivaa :) Kokeilin muuten korealaisillekin maistuvaa possu-päärynäpataa tänään ja kyllä sen voi hyvin lisätä arkiaterioidemme jatkeeksi. Nyt iltapuuroa (sitä meillä nyt riittää) ja opiskelua.

Kirsikkapuiden kukintaa Bundangissa