Turistista tavikseksi

Olen tässä jo viikon ihmetellyt, että mikä on kun kaikki pienetkin asiat ovat kismittäneet ja olo on ollut kuin tulisilla hiilillä. Sitten tajusin, että ns. turisti- ja kuherruskuukausi vaihe on muuttumassa arkisemmaksi aherrukseksi. Kahden lapsen kanssa arki on arkea asui missä hyvänsä. Täällä haasteet ovat vain erit kuin Suomessa. 

Tytöllä on kieliongelmia englantia puhuvien kaveriensa kanssa ja toisaalta kieltä ei opi jos kieltäytyy puhumasta. No, onhan esikoisellamme kuitenkin ollut sen verran kiinnostusta, että haluaa opetusta minulta ja sitten onkin reipas yritys päällä. Kunpa vain voittaisimme alku-ujouden (jurouden).

Viime viikon kohokohta oli kun nuorimmainen oppi vihdoin kävelemään. Hienoa nähdä taapertavia askelia ja ihmetellä pienen pojan kehitystä. Uteliaisuus tuntuu voittavan kaikki esteet! 

Löytyihän se muna!

Koska olemme saaneet "nauttia" Kiinan yli leijuvasta autiomaan hiekasta taas useita päiviä, ostimme lopulta molemmille lapsille maskit. Tyttäremme innostui Hello Kitty teemasta niin, että olisi halunnut pitää maskia yölläkin. Piti ihan toppuutella ja sanoa, ettei maskia nyt ihan ympäri vuorokauden tarvitse pitää vain silloin tällöin. Mutta täytyy myöntää, että ennen Koreaan muutoa minulla ei ollut mitään tietoa tästä Korean hiekkaisesta keväästä...

Pelleiltiin maskeilla.

Paljon on kuitenkin tapahtumia ollut viime viikolla, koska isovanhemmat olivat pitämässä meille seuraa. Heidän koneensa vielä peruttiin alkuperäisestä lentosuunnitelmasta ja lopulta paluumatka taittui päivän myöhemmin bisnesluokassa, kiitos Finnairin ystävällisen henkilökunnan. Olemme siis tapailleet kavereita, käyneet pääsiäisenä munajahdissa (munia on vieläkin kaapit täynnä) ja itse olen aloittamassa taas uutta kurssia. 

Mignon munien maalaamista.

Jahti alkamassa.

Ruohikossa möyryämistä.

Lopulta saaliista nauttimista.

Sosiaalisten suhteiden luominen on ollut hidasta (ja energiaa vievää), koska molemmat lapset ovat kotihoidossa ja ulkomaalaisten määrä Bundangissa on aika rajallinen. Sitten taas kahden lapsen kanssa kauemmas lähteminen tuntuu vaikealta ajatukselta, koska molemmat saattavat väsyä yhtä aikaa ja kaivata kärrykyytiä. Olen törmännyt useasti täällä ongelmaan (tai siis kuullut muilta äideiltä), että paikalliset lapset eivät halua leikkiä ulkomaalaisten kanssa, koska ko. lapset eivät puhu koreaa tai näyttävät erilaisilta (oudoilta?). Me olemme tavanneet yhden korealaisen perheen, joiden lapset suostuvat leikkimään meidän lasten kanssa. Ja siinäkin perheessä äiti puhuu hyvää englantia. Bundangin kaduilla lapset onneksi aina tervehtivät sanomalla "Hi!" tai "Hello!". Ja ovat uteliaita vierasmaalaisia kohtaan. Mutta vaikeaa se on, kun muuten niin puhelias tyttömme joutuu kielivaikeuksiin, koska ei löydä yhteistä tapaa kommunikoida. Toivottavasti  tämä kokemus kuitenkin kasvattaa meitä kaikkia positiivisesti.

Harjoiteltiin pyöräilyä.

Ihanaa on, että kesä tulee voimalla, sillä lämpömittari näyttää +26 astetta huomiseksi. Siksi ulkona oleskelu ja erilaiset retket ovat suunnitelmissa lähiaikoina. Kuten myös kuntosalikortin ostaminen ja liikunnan aloittaminen pitkästä aikaa! Lenkillekin aion vielä tämän reissun aikana päästä.

Olen ollut kahden vaiheilla blogin kirjoittamisen suhteen. Alkuperäinen tavoitteeni oli kirjoitella Suomeen kuulumisia meiltä läheisillemme ja ystäville (Laittakaapas sieltä terveisiä tänne Koreanniemimaallekin!). Ja toisaalta blogia kirjoittamalla komennuksesta jää kivoja päiväkirjamaisia merkintöjä itselleni muistoihin. Pitäisi kyllä opetella vahvemmin tekemään omaa juttua, eikä aina lähteä vertailemaan itseään muihin. Se ei koskaan vie oikeaan suuntaan.

Jes, ensi viikolla on täälläkin vappuloma ja vähän reissua olisi näköpiirissä, jos kaikki menee hyvin :) Lopuksi "Our everyday life" kuvia viime viikolta.

Synttärit x 2.

Larinan kanssa kokkaamista.

AK Plazalla ihmettelyä isovanhempien kanssa.

Metromatka.

Kahvia mammalle.

Piknikillä kaverien kanssa.

Eiköhän tämä Suomi -koti-ikäväkin vielä tästä vähän helpota.