Jotkut menee sekaisin...asuntomelusta

Olen tähän saakka pitännyt korealaisia ystävällisinä, rauhaa rakastavina ja naapureita kunnioittavina kansakuntana. Eilen tämä kuva kuitenkin mureni ja tarkemmin asiaa tutkittuani havaitsin ongelman olevan oikeastaan valtava ja vakava.

Olimme viettämässä päivää ystäviemme luona leikkien ja kahvia hörppien. Lapsemme leikkivät rauhallisesti lattialla istuen omia leikkejään ja muutenkin tunnelma oli rauhallinen. Innokas poikani halusi kuitenkin kiivetä tuolille pöydän ääreen rakentelemaan, josta aikansa pyörittyään onnistui kupsahtamaan lattialle. Itkua ja parkua riitti jonkin aikaa, mutta tilanne rauhoittui suhteellisen nopeasti. 

Pian tämän jälkeen ovikello soi ja ystäväni pyysi meitä pysymään poissa ovelta. Ajattelin ovella olevan korkeintaan evankelistat tai muuta ilosanomaan julistavat uskovaiset. Ystäväni pyysi ulkopuolella olevaa henkilöä ovipuhelimen kautta poistumaan heidän asunnoltaan. Yhtäkkiä ovea alettiin hakata/potkia rajusti ja sen takana oleva mieshenkilö huusi, kiroili ja uhkasi ystävääni väkivallalla. Tilannetta kesti useita kymmeniä minuutteja. Asunnolla oli kolme pientä ja pelokasta lasta ja äidit valmiina puolustamaan pienokaisiaan. Lopulta tajusin, että naapuri oli tullut valittamaan huoneistosta kantautuvasta melusta. Siis valittamaan melusta? Olen vastaavan tilanteen nähnyt aikaisemmin vain amerikkalaisissa poliisitelevisio-ohjelmissa. Seuraava vaihe olisi ehkä ollut se, että mies murtautuu sisään tavalla tai toisella. Ystäväni uhkasi soittaa poliisille ja mies pakeni portaikon kautta alakerran asuntoonsa. Uhkaaja käyttää uhrin/ystäväni mukaan aina portaita, koska hississä on kameravalvonta. Me emme uskaltautuneet ulos asunnosta ennen kuin mieheni tuli meitä sieltä hakemaan. Ystäväni elää siis päivittäin peläten (jo 1,5 vuotta), että aiheuttaa sellaista melua josta naapuri voisi saada syyn purkaa raivoaan. Ilmeisesti tilanne ei kuitenkaan ole tätä ennen ollut näin paha. Ulkomailla asuminen on ajoittain tarpeeksi haasteellista ilman, että joutuu elämään erittäin stressaavassa tilanteessa ja odottaen miehensä palaavan myöhään illalla työpaikaltaan.

Olen seurannut ymmälläni tilannetta jossa uhrilla joka ilmeisesti yrittää välttää kaikkea melua kodissaan on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan turvallisuuteensa. Taloyhtiön turvallisuushenkilöstö ei halua ottaa asiaan kantaa ja myös poliisit pesevät kätensä tilanteesta. Tilanne on kääntynyt melkeinpä niin, että ystäviämme syytetään asian kärjistämisestä vaikka yhden rauhallisen lapsen kanssa tuskin mitään maata mullistavaa melua voi edes saada aikaiseksi. Ja entäpä jos sitä elämää kodissa kuitenkin on? Äänieristykset talossa ovat mitä ilmeisemmin surkeat.

Tämän tilanteen johdosta luin muutaman artikkelin aiheeseen liittyen ja sain selville, että korealaiset oikeasti voivat vahingoittaa (tai paljon pahempaa) naapureitaan asuntomelun vuoksi. Vuonna 2012 "Neighbors Center of Floor Noise" auttavaan puhelimeen soitettiin yli 7000 kertaa. Artikkelin mukaan syynä ovat ihmisten kohonnut stressitaso, irtautuminen sosiaalisesta yhteisöstä ja kommunikaation puute. Soulissa 2/3 sen asukkaista asuu kerrostalossa ja rakennuttajien luistaminen äänieristyksistä pahentaa melutasoa normaalista. Syyt naapurustomurhille ovat kuitenkin syvemmällä yhteiskunnassa ja siksi asia on huomioitu maassa vakavana ongelmana. Näin ollen auttava puhelin päivystää ja yrittää ratkoa naapurien välisiä ongelmia rauhallisin keinoin ja ennen kuin tilanne ajautuu konfliktiin. Lattiamelusta aiheutuvien konfliktien ratkaisuun on olemassa kaavio, jotta ihmiset voivat edetä asiassa ja jopa erityiset nettisivut www.noiseinfo.or.kr. Artikkelissa todettiin, että mitä paremmin naapurit tunsivat toisensa sitä paremmin he sietivät melua, jota kerrostalossa elämisestä syntyy.

Saadaanko tällä kaaviolla ratkaisu aikaiseksi vai pitääkö uhrin vai ns. melusta kärsijän muuttaa eri osoitteeseen?

Ilmeisimmin alakerran naapurilla on myös ongelmia vihan hallinnan kanssa ja todennäköisesti myös sosiaalisia ja ehkäpä myös taloudellisia ongelmia. Yksittäisellä ulkomaalaisella on kuitenkin hyvin vähän vaihtoehtoja tilanteessa jossa toimitaan vieraan maan lainsäädännön alaisuudessa. Toivon kuitenkin, että tämä ongelma saadaan ratkaistua pian ja rauhanomaisesti.

Kerrostaloelämä voi pahimmillaan hiertää ja pahasti.

Omatoimiretki Souliin ja maalailua

Viikonloppuna mieheni ja tyttäreni kävivät katsomassa paikallista jalkapalloa. Tämän jälkeen myös minulle järjestyi hiukan omaa aikaa mieliharrastukseni parissa. Kävin Art Buzzin Katien organisoimassa akryylimaalaus tilaisuudessa läheisessä Irish Harp pubissa. Ilmoittautuneita harrastajia tilaisuuteen oli 26 ja luulen, että lähes kaikki olivat mukana. Suurin osa osallistujista olivat täällä asuvia englanninkielen opettajia ja niin myös taideopettaja Katie. Osallistumismaksu oli 15 000 wonia ja siihen sisältyi materiaalien käyttö, maalausalusta ja yksi omavalintainen juoma. Aiheena oli syksyinen puu ja vieläpä alusta loppuun ohjattuna. Aluksi minulle tuotti hankaluutta se että aihe oli jo vallittu puolestani, mutta toisaalta lyhyessä sessiossa määrätty aihe helpotti aloittamista. Muutaman tunnin ajan ähersimme taulujemme kimpussa ja lopulta opettaja halusi kuvata kaikki teokset ja osallistuneet. Ilta oli oikein rentouttava ja jos suinkin mahdollista osallistun taidetuokioon uudelleenkin.

Melkein iski tyhjän paperin-syndrooma.

Maanantaiksi sain kutsun kuuntelemaan Suomen suurlähettilään puhetta Asan Institute of Policy Studies -rakennukselle. Hän piti puheen korealaisille suomalaisuudesta ja Suomesta. Tilaisuus videoitiin ja se esitetään ensi kuussa televisiossa. Erittäin mielenkiintoinen tilaisuus jossa vilahtelivat suomalaisuuden vientituotteet xylitol, angry birds, muumit, Aalto, Sibelius, Marimekko design ja hevimusiikki. Hienolta kuulosti Finlandia-hymni edustettuna upeilla luontokuvilla Suomesta...

Tämän jälkeen retkeni suuntautui sushi-ravintolan kautta Kyobo-kirjakauppaan, jossa tutkin pitkään ja hartaasti englanninkielisessä hyllyssä myytäviä kirjoja. Muutaman kirjan löysin lapsille, yhden itselleni ja etsimäni keittokirjat jäivät vielä hyllyyn odottamaan Amazon -vertailua...

Löytyykö jotain "Easy, beginners ja mother´s cooking"- teemalla?

Gyeongbokgung palatsin edessä filmattiin musiikkivideota.

Lähtiessäni metroasemalla töröttävät koivut loivat kotoista tunnelmaa.

Taifuuni Fung-Wong ja muuta vaarallista

Filippiineiltä voimaa ottanut Fung-Wong taifuuni rantautui tänään Etelä-Koreaan. Pohjoiseen tultaessa taifuunien voimat yleensä heikkenevät ja niin kävi nytkin. Meteorologien kovista odotuksista huolimatta Soulin seudulle kovat sateet eivät yltäneet. Aamulla satoi hiukan, päivällä tuuli hiukan enemmän ja iltapäivästä sininen taivas värjäytyi upean punaisiin sävyihin.

Säätiedotuksen ennusteet.

Ja tältä näytti taivas iltapäivällä...

Tänään huomasimme ulkoilureitillämme uusia varoituksia eläimistä...

Käärmeitä kalojen katselupaikalla?

Supikoirat on jo nähty, mutta kuinka paljon niitä oikeastaan täällä elää?

Neidonhiuspuun aromit

Syyskuu juoksee valtavan nopeasti kohti loppuaan. Ehdin siis ainakin yhden blogipostauksen kirjoittaa ajankohtaisista asioista meidän kulmilla. Olen ilokseni vihdoin uskaltautunut liikkumaan pitkin kaupunkia omatoimisesti. Metrot tuntuvat siten jo loogisilta ja kaupunki järjestäytyneemmältä. Ensimmäinen askel itselläni oli vain lähteä liikkeellä ja nyt kun liikkeelle on päästy haluaisin lähteä paljon useammin. Ok, ilman lapsia olisi tietenkin helpoin, sillä pitkillä metromatkoilla lasten kanssa tarvitaan todellisia "jonglöörin taitoja" ja aina repullinen eväitä mukana.

Viime aikoina ilmassa on leijunut epämääräinen haju, jota kaverini kuvaili minulle aiemmin kakkamaiseksi hajuksi. Meillä vanhin lapsi pitää nenäänsä tukossa kävelykaduilla ja itsekin jo paatuneempana nuuhkijana totean ilmassa olevan jotain epämääräistä. Se epämääräinen lemu tulee puista ja tarkemmin sanottua katupuuna täällä yleisesti käytettävästä neidonhiuspuun (Ginkgo biloba) mätänevästä hedelmästä. Neidonhiuspuun käyttö katujen varsilla perustuu sen hyviin ominaisuuksiin sitoa epäpuhtauksia ilmasta ja samalla sietää ankaria kasvuolosuhteita. Ginkgo puu on elävä fossiili jo dinosaurusten ajoilta 270 miljoonan vuoden takaa. Elinikä neidonhiuspuulla voi olla jopa 1000 vuotta! Puu on Kiinan kansallispuu, josta se on myöhemmin levinnyt Japaniin sekä Koreaan ja lopulta eri puolille maapalloa koristepuuksi ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Ginkgon hedelmistä hyödynnetään sen sisällä oleva pähkinä, joka paistetaan, paahdetaan tai keitetään. Hedelmien lisäksi myös lehtiä käytetään lääketieteelliseen tarkoitukseen. Gingko-uutteella on ainakin verenkiertoa edistävä vaikutus. Ja nyt syksyn ja ruska-ajan koittaessa ginkgo muuttuu upean keltaisen väriseksi. 

Neidonhiuspuu kasvaa 20 - 35 metriseksi.

Lehden muoto on koristeellinen.

Hedelmä näyttää ihan aprikoosilta.

Mammat täällä keräävät hedelmät vilkasliikenteisten teiden varsilta (paljonkohan lyijyä noissa).

Maukasta alkusyksyä

Ruska-aikaa lähestyttäessä...punaisia lyhtyjä ravintolan edessä.

Oransseja lehtiä ja syksyn omat herkut jo myynnissä.

Chilit kuivumassa ja pian korjataan kellastunut riisisato pelloilta.

Alkusyksy on alkanut suhteellisen mukavasti. Ilmat ovat viilenemään päin ja taivas on ollut upean sininen muutamia päiviä lukuun ottamatta.

Meidän kattoleikkipaikalta näkymiä Naver -rakennukselle,

Kadut iltaisin.

Kalat tuoreeltaan kohti patoja. Aamulla tosin voivat uida muutenkin maha pystyssä.

Myös meillä Koreassa kyläilleet vieraat on saatu kunnialla takaisin Suomeen. Teimme yhdessä kävelyretkiä Bundangissa ja lähialuella sekä muutamia päiväretkiä Souliin. Vierailimme Unescon maailmanperintökohteessa Changdeokgung palatsialueella, jonka yhteydessä voi vierailla Taejong kuninkaan perheen salaisessa puutarhassa. Lisäksi kiersimme keskustassa ihmettelemässä, Insadongin taidekatua, taivaita hipovia toimistorakennuksia ja ihmisvilinää Myeongdongin ostosalueella. Yöt olivat vielä tuolloin elokuun lopussa erittäin lämpimiä, mutta nyt nekin jo viilenemään päin...Lämpötila tänäkin aamuna +14 astetta.

Changdeokgung palatsialueelta.

Salaisesta puutarhasta, upea keidas keskellä suurkaupunkia. Vierailu vain ohjatun ryhmän mukana.

Kyllä, lapsemme ovat saaneet vaikutteita korelaisesta kulttuurista jo muutamien kuukausien aikana kun olemme täällä asuneet. Tiiviin tuijotuksen päätteeksi rento ranteen pyöritys kämmen ulospäin heiluen ja päälle hymy! Näin sulaa kaikkien korealaisten opiskelijatyttöjen, ajummien, vanhojen miesten, keski-ikäisten miesten ja jopa nuorten poikien sydämet kun suomalainen pieni poika antaa parastaan. Kutsumme perhepiirissä tätä liikettä aasialaiseksi heilautukseksi, sillä aivan sama kuninkaallinen tervehdys opittiin jo ensimmäisellä reissulla näille kulmille. Ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus vain yllättää aina uudelleen ja uudelleen...

Näin iloista ja ilmeikästä menoa :).

Tyttömme 5-vuotiaana lopettelee Gymboreen taidetunteja, mutta on aloittanut rytmisen voimistelun AK Plazan Culture Academyssä. Mikä parasta hän lähtee aina yhtä innokkaana harjoituksiin. Kun tyttömme näki ensimmäisen kerran voimisteluasun, kuului vain valtava huokaus. Oli mieletön idea opettajalta ottaa näytille kilpailuissa käytettäviä pukuja. Olen myös saattanut motivoida häntä voimisteluun näyttämällä vuoden 2012 Lontoon olympiakisojen kilpanäytöksiä. ;) Voi sitä kimallusta ja värien loistoa! Seuraavaksi taidamme katsoa 2014 Aasian olympialaisten voimistelukisat (virallisesti Asian Games Incheon 2014). Kaikista huikeinta kuitenkin hänen mielestään on ollut päälläseisonta ja nauhan käytön opettelu. Myös pikkumies on aloittanut oman Gymboree-uransa. Hän on mukana play and fun -ryhmässä. Ensimmäinen tunti meni kaikkea arastellessa ja itkien, mutta jo lopputunnista hänkin kiipeili leikkipaikan korkeimpaan liukumäkeen ja napsi saippuakuplia ilmasta. Itseasiassa tuntuu, että aktiivisen pojan pitäisi saada jopa enemmän toimintaa kuin mitä ensimmäinen tunti piti sisällään.

Olisikohan tämä puku mulle sopiva ?

Voimistelijan alkuja balettiasut päällään.

Veli vakoilee siskonsa harjoituksia.

Tänään olen kiertänyt monissa kaupoissa Jeongja asuinalueellamme etsimässä huomiseen naapurustotapaamiseen aineksia. Yhdestä kaupasta kun ei yleensä saa ihan kaikkea. Ostin kertakäyttöastiat Daisosta (japanilainen kauppaketju, josta yleensä löytää melkein mitä vain edullisesti), GS Supermarketista löytyy aika hyvin tuontitarvikkeita, meidän alakerran pienehköstä Emartista jotain kastikkeita, Ilovecookie -kaupasta leivinpaperia (erittäin vaikeaa löytää) ja tomaattisosetta (myös harvinainen tuote). Lisäksi kadun toisella puolella on kioskintapainen kauppa (nimeä en muista) josta löytyy siideriä. Loput sidukat olivat tarjouksessa joten ostin ne pois meidän jääkaappiimme seisomaan ainakin huomiseen saakka...Ja vielä erikseen luomukaupasta luomukasviksia ja herkkusieniä...Lopuksi vielä menimme postiin lähettämään työtodistusta ihanalle au pairillemme. Huomisaamuna alkaa sitten hillitön leipominen. 

Päivän järkytys oli se, kun taas kerran koreankielisiä kuulutuksia ymmärtämättä emme tienneet, että tänään suoritetaan asunnoissa viemäreiden desinfiointi. Yllättäen ovella seisoi nainen tuholaismyrkkysuihkepullon näköinen laite kädessään ja selvittää määrätietoisesti asiaansa. Ottaa kengät pois ja astelee sisään minun kysyvistä katseista huolimatta ja suihkii voimakkaan hajuiset aineet altaisiin ja viemäriaukkoihin. Minä tietenkin varmuuden maksimoimiseksi otan lapset (desinfiointiaineen sisältö on kysymysmerkki) ja lähdemme ulos tunniksi, jonka jälkeen naisen mukaan on lupa suihkuttaa aine vedellä pois. Samaan aikaan ovellamme kävi rimputtamassa juomaveden suodattimenvaihtaja, joka ei tietenkään päässyt sisään meidän ollessa ulkona. Koreassa kotitalousvesi suodatetaan hanavedestä kuten meillä tai talouksissa on juoma-automaatit joihin vaihdetaan kymmenlitraiset tankit kulutuksen mukaan. Suodattimen vaihto siirtyi tämän kaiken seurauksena lopulta maanantaille.

Yhdestä kivasta tapahtumasta pitää vielä kirjoitella. Viime viikonloppuna kiipesin muiden Koreassa asuvien suomalaisten (Finns in Korea) kanssa Soulin keskustassa olevan Namsan vuoren huipulle. Näkymät sieltä ovat upeat niin päivällä kuin auringon laskettuakin. Päivä jolloin me kiipesimme vuorelle sattui olemaan erittäin kuuma, mutta toisaalta reitti on helppo rakennettuja kiviportaita pitkin. Suosittelen Hoehyeon metrolinjan exit 4 läheisyydestä alkavaa reittiä myös lapsiperheille. Etenkin jos pienimmät saa kantoreppuun tai -rinkkaan. Näkymät ovat huikeat ja vuoren päällä taivaisiin kurkottaa Seoul Tower. Kaikki tarvittavat palvelut löytyvät ja enemmänkin, kuten kosmetiikkakauppa...Namsan on paikka jonne rakastavaiset tulevat kiinnittämään rakkaus-lukkonsa ja siten aidoissa roikkuukin kymmeniätuhansia erimuotoisia lukkoja kertomassa pariskuntien päättymättömistä rakkaustarinoista.

Näkymiä Namsan vuorelta.

Seoul Tower on avoinna yleisölle ja sieltä löytyy mm. ravintoloita.

Pariskunta sinetöi ikuisen rakkautensa.

Elonkorjuujuhlat

Täällä sitä taas ihmetellään korealaista elämää. Yötä vasten lentämisessä on upeinta, kun Aasiaan saapuessa näkee oranssin auringon nousun. Kokemus on mielestäni jotenkin mystinen. Yhtäkkiä pilvien seasta erottuu oranssivana josta pian nousee kirkas valopallo ja säteet valaisevat ikkunoista sisään.

Tila-autoomme mahtui yllättävän hyvin kolme aikuista ja kaksi lasta sekä viisi suurta matkalaukkua. Kotona saimme maistaa mieheni tekemiä lihapatoja ja jälkkäriksi oli mokkapaloja, joiden päälle oli strösselillä siroteltu teksti "Tervetuloa Koreaan". Kyllä mannertenvälisen lennon jälkeen olo on silti aika sekava, vaikka nyt asuinpaikka onkin jo tuttu. Tämän vuoksi jätimme väliin naapurimme grillijuhlat siltä illalta. Ensimmäisen viikon tavoitteena on ollut kääntää lasten uni- ja ruokarytmiä kuusi tuntia eteenpäin. Etenkin yöt ovat olleet haasteelliset joten toivotaan, että jo ensi yönä olemme rytmissä. 

Ensi viikolla täällä vietetään kolme päivää kestäviä elonkorjuujuhlia eli Chuseok -juhlaa. Paikalliset puhuvat kiitospäivästä, joka on samankaltainen kuin amerikassa vietettävä kiitospäivä (Thanksgiving Day). Juhlaan liittyen Bundangissakin myydään monenlaisia perinneruokia, kuten riisitahnasta tehtyjä kakkuja (Songpyeon) sekä taidokkaasti koristeltuja vehnäkakkuja (Hangwa). Kaupoista saa ostaa hanbok nimisiä perinneasuja, joita pidetään vain perinnejuhlan sekä häiden aikaan. Chuseokin aikaan korealaiset lähtevät kotiseudulleen ja muistelevat edesmenneitä sukulaisiaan. Perinteenä on vierailla haudoilla, syödä erityinen ateria (Charye) vainajien kunnioittamiseksi sekä siistiä haudat. Korealaiset eivät usko, että ihminen todella kuolee silloin kun hänen fyysinen kehonsa kuolee. He uskovat, että esi-isien henget ovat suojelemassa seuraavia sukupolvia.

Tyttäremme sai oman korealaisen perinnehameen.

Perinnekylässä kuvattuja asusteita ja hiuskoristeita.

Riisikakkuja eli Songpyeon.

Täytettyjä perinnekakkuja, hangwa.