Elonkorjuujuhlat

Täällä sitä taas ihmetellään korealaista elämää. Yötä vasten lentämisessä on upeinta, kun Aasiaan saapuessa näkee oranssin auringon nousun. Kokemus on mielestäni jotenkin mystinen. Yhtäkkiä pilvien seasta erottuu oranssivana josta pian nousee kirkas valopallo ja säteet valaisevat ikkunoista sisään.

Tila-autoomme mahtui yllättävän hyvin kolme aikuista ja kaksi lasta sekä viisi suurta matkalaukkua. Kotona saimme maistaa mieheni tekemiä lihapatoja ja jälkkäriksi oli mokkapaloja, joiden päälle oli strösselillä siroteltu teksti "Tervetuloa Koreaan". Kyllä mannertenvälisen lennon jälkeen olo on silti aika sekava, vaikka nyt asuinpaikka onkin jo tuttu. Tämän vuoksi jätimme väliin naapurimme grillijuhlat siltä illalta. Ensimmäisen viikon tavoitteena on ollut kääntää lasten uni- ja ruokarytmiä kuusi tuntia eteenpäin. Etenkin yöt ovat olleet haasteelliset joten toivotaan, että jo ensi yönä olemme rytmissä. 

Ensi viikolla täällä vietetään kolme päivää kestäviä elonkorjuujuhlia eli Chuseok -juhlaa. Paikalliset puhuvat kiitospäivästä, joka on samankaltainen kuin amerikassa vietettävä kiitospäivä (Thanksgiving Day). Juhlaan liittyen Bundangissakin myydään monenlaisia perinneruokia, kuten riisitahnasta tehtyjä kakkuja (Songpyeon) sekä taidokkaasti koristeltuja vehnäkakkuja (Hangwa). Kaupoista saa ostaa hanbok nimisiä perinneasuja, joita pidetään vain perinnejuhlan sekä häiden aikaan. Chuseokin aikaan korealaiset lähtevät kotiseudulleen ja muistelevat edesmenneitä sukulaisiaan. Perinteenä on vierailla haudoilla, syödä erityinen ateria (Charye) vainajien kunnioittamiseksi sekä siistiä haudat. Korealaiset eivät usko, että ihminen todella kuolee silloin kun hänen fyysinen kehonsa kuolee. He uskovat, että esi-isien henget ovat suojelemassa seuraavia sukupolvia.

Tyttäremme sai oman korealaisen perinnehameen.

Perinnekylässä kuvattuja asusteita ja hiuskoristeita.

Riisikakkuja eli Songpyeon.

Täytettyjä perinnekakkuja, hangwa.