Goodbye Korea

Koreassa marraskuun aurinko lämmittää, mutta puut ovat ravistelleet jo lähes kaikki lehdet oksiltaan. Nämä muuttolinnut pakkaavat matkalaukkujaan, jotta voivat taas lentää pohjoiseen. Oi, kuinka me odotamme ystäviemme näkemistä ja jouluhulinaa.

Näin jälkikäteen katsottuna aika tosiaan hurahti lähes huomaamatta helmikuusta marraskuuhun. Kielimaailmasta on jäänyt uutta sanavarastoa tytöllemme, mutta nuorimmaisen puheenkehitys saattaa olla samasta syystä hiukan viivästynyt. Syksyllä elämämme soljui oikeastaan aika mukavasti, joten toivottavasti molemmilla jää kivoja muistoja matkastamme. Toivon myös, että onnistumme hyppäämään suomielämään suhteellisen kivuttomasti.

Eilen kävimme katsomassa mieheni projektia ja hienohan se tehdasrakennus oli. Lisäksi korealaiset halusivat järjestää meille jäähyväisjuhlat Chungjussa. Jäi hyvä mieli ihmisistä ja korealainen ruokakin maistui herkulliselta. 

Projekti on kohta muuttovalmis.

Ihana Korean varamammani oli kokannut herkulliset pöperöt.

Kiitos kaikille blogini lukijoille nyt uudet seikkailut odottavat :)!

                               " Ihminen matkustaa maailmalle
                             etsiäkseen jotakin mitä hän tarvitsee
                             ja palaa kotiin löytääkseen etsimänsä sieltä. "
                            Georges Moore

Voihan turhamaisuuksien turhamaisuus

Tänään tein jotain mitä en olisi ikinä uskonut tekeväni. Tämä tapahtui varmaankin samasta syystä kuin se, miksi aloin opiskella koreaa vielä viimeisinä viikkoina ennen muuttoamme Suomeen. Uteliaisuus! Mieheni oli jo komennuksemme alussa liimannut jääkaapinoveemme lapun, jossa esiteltiin kaikki Korean aakkoset. Siinä hän sitten kommentoi, että tässä nämä korealaiset merkit nyt nyt ovat ja voit opetella lukemaan niitä! Naureskelin mielessäni ajatukselle, että noita koukeroitako muka voisi oppia lukemaan. Ajattelin, että hyvin pärjään ilmankin sitä taitoa etenkin kun energiaa kuluu nyt niin paljon muuhun. Mutta lopulta tämä kuuluisa uteliaisuuteni voitti, sillä halusin tietää mikä logiikka koukeroiden takana piilee. Nyt ollaan hyvässä vauhdissa ja osaan jo hiukan kirjoittaa koreaa. 

Mutta se turhamaisuuksien blogikirjoitus koskee itse asiassa korealaista plastiikkakirurgiaa. Täällä kauneusleikkaukset, kiristykset ja botox hoidot ovat arkipäivää. Muutamat ulkomaalaiset kaverini ovat poistattaneet kasvojensa juonteita ja käyneet laserhoidoissa. Toinen kavereistani on siirrättänyt vatsamakkaransa edustavammalle paikalle eli toisin sanoen kohottanut rintavarustustaan. Menetelmä on kuulemma hyvä, sillä vaikka operaatio tehdään niin silti on mahdollista imettää vauvaa tarvittaessa. He molemmat puhuvat asiasta avoimesti ja jopa hiukan ylpeillen. 

Minäkin sain vinkin ystävältäni missä kannattaisi käydä hoidattamassa keski-ikäistyvää naamavärkkiäni ja siitä innostuneena vierailin tänään paikallisessa estetiikkapajassa. Lääkärille sai ajan helposti ja arvio maksoi 5000 wonia eli noin 3 euroa. Joka on mielestäni ihan naurettavan halpa hinta lääkärin tekemästä hoitosuunnitelmasta. Täyttelin asianmukaiset paperit yhdessä ystävällisen hoitajan kanssa ja samalla aulan tv:ssä pyöri kuvia naisista joiden kasvoja ns. duunattiin parempaan uskoon. Odotustilassa ei kuitenkaan ollut laumaa eri-ikäisiä naisia vaan yksi rauhallisesti lehteä selaileva mieshenkilö. Meinasin kyllä paeta paikalta kun jäin tuijottamaan tv-ruudussa pyöriviä hoitokuvia ja suurehkoja botox-piikkejä.

Pian hoitaja pyysi minut lääkärin huoneeseen joka pahoitteli alkuun, että hänen englanninkielensä ei ole kovin hyvä, mutta katsotaan ja hoitaja voi tulkata tarvittaessa. Tässä vaiheessa viimeistään tajusin, että tästä puljusta ei saa mitään tavanomaista kasvohoitoa vaan nimenomaan esteettistä kirurgiaa. Tokihan lääkäri kysyi minulta, mitä varten olen vastaanotolle tullut ja mitä ongelmia minulla kasvoissani on. Sain vain sanottua, että ei paljonkaan ongelmia (olikohan tuo yhtään rehellisesti sanottu). Eipä aikaakaan kun lääkäri oli tehnyt analyysin kasvoistani ja löytänyt monta parannuskohtaa. Jotta kasvoni saataisiin kuntoon (tarkoittaakohan se 17-vuotiaan ihoa?) pitäisi käyttää kahdenlaista lasertekniikkaa ja tietenkin botoxia otsaan. Näin! Nyt olin kuullut tuomioni. Hinta-arvio kolmen kerran hoidolle oli 450 000 wonia eli noin 350 euroa. Halpaa kuin saippua! Mutta ei, en varannut vielä tällä kertaa aikaa botox hoidolle yms. Mutta nyt ainakin tiedän mihin maahan suuntaan kun tulee tunne, että pelkkä kosmentologikäynti ei riitä :). 

Ja kyllä laserhoito sattuu...mutta hoitajan mukaan vain ihan pikkuisen ;).

Realmi apua ikääntymiseen.