Työmaa edistyy ja lupa lomalle myönnetty

Ensi viikolla alkaa kesälomalle kadonneiden suomalaisten sukulaisten ja ystävien metsästys. Kukkuu, tulkaa jo mökeiltänne ja rannoilta ihmisten ilmoille ;). Nooo ei, oon ollut itse ilmeisesti jo sen verran pitkään "lomalla", että on unohtunut ns. normityöelämän paahteet. Miehelle myös täydet pisteet siitä, että on vetänyt 3 h ajomatkoja 5 kertaa viikossa työmaalle. Hyvin tuntuu projekti edistyvän!

Siinähän se melkein jo on!

Kävin muuten Chungjussa muutama viikko sitten mieheni ja meidän nuorimmaisen kanssa. Matka Chungjuun on pelkkää moottoritietä ja ensimmäinen tunti aika ruuhkaista menoa kuusikaistaisella moottoritiellä, jossa ajelee myös paljon raskasta liikennettä. Jossain vaiheessa alkaa maaseutumaiset maisemat ja noin 20 km välein matkalla on täyden palvelun huoltamoita. Voisin verrata huoltoasemia meidän ABC-asemiin. Monta erilaista ruokapaikkaa, yleensä hyvät vessat lastenhoitovarustuksella ja aseman yhteydessä aina myös muita liikkeitä sekä myyntikojuja. Hyvin toimii työmatkaajan palvelut, mikäli tarvitsee välillä pysähtyä vaikkapa...veskiin.

Chungjuun (충주시) saapuminen yllätti, sillä kaupungin rajat alkoivat  suoraan riisipeltojen laitamilta. Jotenkin ymmärrän nyt, miksi niin moni korealainen ei tiedä Chungjun olemassa oloa. Kaupunki on pieni ja jokseenkin "keskeneräisen" oloinen. Hyvin, hyvin korealainen pieni paikka, josta kuitenkin löytyy ainakin yksi starbucks ja mäkkäri tosi länkkärin iloksi. Lasten kanssa olisi voinut olla haasteellista löytää englantia osaavia leikkikavereita tai muutakaan seuraa (tai sitten ei, ehkä maalla ihmiset ovat välittömämpiä?). Matkamme päätarkoitus oli osallistua korealaisiin tupareihin. Löysimmekin nopeasti taloyhtiön jossa oli useita korkeita kerrostaloja aivan Chungjun keskustan ytimestä. Meidät otti vastaan hyvin ystävällisen tuntuinen korealainen mies, joka ohjasi valkonaama kolmikon parkkipaikalta asuntoonsa. Oli mielenkiintoista olla vieraana korealaisessa kodissa ja sainkin pian huomata, kuinka vieraanvaraisia korealaiset voivatkaan olla. Tupaantulijaispöytä notkui ruokaa laidasta laitaan ja kaikki vieraat istuivat lattialle pöydän ääreen. Lapsellemme oli järjestetty omaa purtavaa kuivatuista mansikoista ja toki hän sai maistella myös suolaisia pöydän antimia. 

Talonemäntä halusi heti jakaa kanssani kokemuksensa ulkomailla asumisesta. Hänkin oli asunut miehen työn vuoksi ulkomailla ja hyvinkin eksoottisessa kohteessa (aika sissi ollut tämä nainen aavikon keskellä). Emännän mies toimi tulkkina ja aina väliin minua halailtiin ja loppuillasta sain jo poskipusuja. Koin, että olin hyvin tervetullut perheineni Koreaan ja heidän vieraaksensa. Ja lisäksi sain aimoannoksen myötätuntoa matkustavan miehen puolisona olemisesta :D. Joka puolella maailmaa naiset tuntuvat painivan hyvin samankaltaisten ongelmien / haasteiden / ilojen / surujen parissa. Tietenkin kulttuuritausta vaihtelee ja joskus länsimaalaiset tuntuvat niin kovin hemmotelluilta. On kuitenkin ollut upeaa tuntea toisten naisten tuki nyt ulkomailla asuessani. Talonemäntä olisi myös kovin halunnut viihdyttää lastamme, mutta äiti oli tällä matkalla turva ja tukipuu josta ei raskinut irrottautua vieraiden syliin. 

Tupareissa siis syötiin hyvin, juteltiin niitä näitä ja lopuksi otettiin iltahömpsyt. Lähtömme hetkellä huomasimme, että automme eteen oli pysäytetty auto parkkiin. Ehdin jo kuumeisesti miettiä erilaisia hinausmenetelmiä ajoneuvolle...kunnes sain kuulla, että Koreassa auto voidaan pysäköidä toisen auton eteen ja se on jopa täysin normaalia arkipäivää parkkipaikkojen vähäisyyden vuoksi. Kuski jättää vaihteen vapaalle ja kivet renkaiden taakse niin, että autoa voi siirtää tarpeen mukaan. Näin mekin sitten toimimme, eli kivet pois jarruttelemasta ja miehet työntämään! Matka jatkui kotiin illan pimeydessä, Chungjun valojen jäädessä taakse ja 1,5 h päästä meidät otti vastaan Seongnamin neonvalot. Täytyy myöntää, että täällä moottoriteiden keskellä meininkiä ja menoa riittää yötä myöten...

Mutta niin, ylihuomenna Finnairilla kohti pohjolan lempeitä (?) tuulia. Ja kyllä, sojua on matkalaukussa ja chilitahnoja! Olemme jopa käyneet viime metreillä maistelemassa korealaisia jääherkkuja, kuplajääkahvia ja täydentämässä meikkilaukun sisältöä. Hyvä opetus on ollut, ettei kannata olla ennakkoluuloinen sillä voi yllättyä positiivisesti :). Miksipä ei, voihan tällainen "vanha" koirakin oppia uusia temppuja. Mutta nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna pakata!

Sojut, chilit ja suola, eikait sitä muuta tartte ku Suomeen tulee?

Jääkausi heinäkuussa

Heinäkuun helteet vyöryvät päälle jo ennen keskipäivää, ilma tuntuu hiostavalta ja paita liimautuu kiinni ihoon. Jos aurinko paistaa siniseltä taivaalta tunne + 33 asteessa on pistävän kuuma. Mutta korealaisilla ei ole vielä edes kesä alkanut! Virallisesti ja paikallisten näin meille kertomana kesä alkaa vasta 18.7 eli ensi viikolla. Tuolloin nyt riehunut(?) sadekausi päättyy ja mittari kohoaa lähemmäs + 40 astetta. Tunnistin kyllä sadekauden alkaneen, sillä taivas on ollut pilvinen ja vettä on satanut ukkosen kyydittämän muutamia viikkoja. Yllätyin tosin miten lyhyt sadekausi lopulta on. Sade on tuonut Bundangiin kasvien tuoksua, raikkautta ja upean taivaan jota paikalliset kuvaavat iltalenkillään. Täällä todellakin voi yhtyä sanontaan "sateen jälkeen paistaa aurinko". Iltaisin laulukaskaat aloittavat huumaavan sirinänsä. 

Kaskaat ovat vallanneet puut ja pensaat.

Juhannuksen jälkeen käväisimme retken itärannikolla, josta hankin itselleni vatsataudin. Sillä aikaa kun muu perhe polskutteli uima-altailla ja nauttivat rantaelämästä blogisti vietti aikaa vessanpöntöllä ja sängyssä. Kyllä potutti ja varsinkin sitten, kun meni koko seuraava viikkokin käpertyneenä sänkyyn juilivan vatsan kanssa. Viikon paasto pitäisi kyllä jotenkin pystyä tekemään hallitummin! Mutta itärannikon retkestä sen verran, että vuoret jotka ylitimme olivat todella hienot. Itärannikko on harvaan asuttua seutua, jossa luontokin pääsee näyttämään parhaita puoliaan. Olenkin huomannut, että Koreasta löytyy todella nättejä paikkoja, kunhan lähtee pois harmaiden betonikaupunkien ruuhkasta. Tosin kesällä täällä kaupungissakin on erittäin vihreää, paljon suihkulähteitä, varjostavia puita ja värikkäitä kukkaistutuksia.

Liikenteen ohjaaja, täällä ei turhaan äijiä seisoteta autojen seassa.

Moottoritietä kohti vuoristoa ja itää.

Perillä Lakai Sandspine huoneistohotellilla.

Mutta miltä melkein kesä täällä Koreassa näyttää ja kuulostaa...? Katukuvassa näkyy paljon vaaleisiin paitoihin pukeutuneita ihmisiä, "Ajumma-lakkeja", lapsia joita työnnetään leikkiautoissa...Iltaisin riittää vilinää, kun sekä aikuiset että lapset viettävät aikaa istuen ravintoloissa tai vain muuten ulkoillen. Kahvilassa ei voi tilata kahvia ilman, että kysytään haluanko kahvini jäillä vai kuumana (Iced or Hot?). Vielä en ole tilannut jääkahvia, vaikka se saattaa olla hyvää ja ehkä jopa kaunistaa kuten vanha sanonta kuuluu. Pidän kahvistani kuumana, vaikka ulkona kelit olisivat hottis. Toinen mielenkiintoinen ruokalaji täkäläisillä on jäähileannokset, josta siis tämän kirjoituksen otsikko sai alkunsa. 

Makuvaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan.

Valitettavan muoviset annokset.

Ajumma-tätien lipat sopivat kyllä kaiken ikäisille. (Kuva lainattu)

Miksi kaikilla tytöillä on noin käheet autot?! t. pikkumies

Kesän tietää käynnistyvän silloin, kun joka paikkaan nousee uimapaikkoja lapsille. Ravintolan terassille puhalletaan hetkessä uima-allas ihan vain lapsia ilostuttamaan ja tarjoamaan hengähdystaukoa vanhemmille. Ulkona uidaan yleensä vaatteet päällä, eli T-paita (ettei vain iho saa aurinkoa) ja shortsit sekä ehdottomasti lakki. Jopa meidän 1-vuotias ja lähes kalju pikkumies olisi saanut lähtöpassit Lakai Sandpine resortin altailta, jos emme olisi ostaneet uimalakkia. Huvittavinta tässä kuitenkin on se, että korealaiset hyppäävät altaaseen päivävaatteet ja lippalakki päässä. Ehkäpä vaatimus "uimalakki päähän tai lähdette", ei liity mitenkään hygieniaan. Naisen logiikalla veikkaisin, että haluavat suojella uimareita auringonpistokselta? Korealainen tuttumme arveli, että henkilökunta haluaa estää, ettei kenenkään hiukset imeydy vedenpoistoaukkoihin... Lippiksen alta valtoimenaan laskeutuvat hiukset imeytyvät kyllä mihin vain, etenkin kun täkäläisillä naisilla hiusta on metritolkulla. Laitetaan sitten se uimalakki päähän kunnolla ja hiukset uimalakkiin, kiitos!

Lakki päähän niin kuin olis jo!

Tässä Bundangin oma uimakeidas viikonloppuna, leirielämää.

Pop-up altaat kävelykadun varressa.

Päivää ulkona ei voi viettää ilman telttaa...

Melkein puolivuotta Koreassa takana ja niin monia kokemuksia rikkaampana. Päivät ovat vaihdelleet uuden löytämisen ilosta, uusista kavereista, ihmettelystä, joskus yksinäisistä päivistä, huolesta, väsymyksestä, onnesta ja kiitollisuudesta...Tänään laitoimme ensimmäiset postikortit postiin. Täällä ei oikein myydä turistikrääsää, eikä Korea-korttejakaan joten postikorttien lähettäminen on jotenkin jäänyt. Tuliaisia on kuitenkin tullut ostettua joitakin ihan pieniä Suomeen vietäviksi. Mutta ennen kaikkea komennuksesta on jäljellä enää alle puolet! Huih!