Jääkausi heinäkuussa

Heinäkuun helteet vyöryvät päälle jo ennen keskipäivää, ilma tuntuu hiostavalta ja paita liimautuu kiinni ihoon. Jos aurinko paistaa siniseltä taivaalta tunne + 33 asteessa on pistävän kuuma. Mutta korealaisilla ei ole vielä edes kesä alkanut! Virallisesti ja paikallisten näin meille kertomana kesä alkaa vasta 18.7 eli ensi viikolla. Tuolloin nyt riehunut(?) sadekausi päättyy ja mittari kohoaa lähemmäs + 40 astetta. Tunnistin kyllä sadekauden alkaneen, sillä taivas on ollut pilvinen ja vettä on satanut ukkosen kyydittämän muutamia viikkoja. Yllätyin tosin miten lyhyt sadekausi lopulta on. Sade on tuonut Bundangiin kasvien tuoksua, raikkautta ja upean taivaan jota paikalliset kuvaavat iltalenkillään. Täällä todellakin voi yhtyä sanontaan "sateen jälkeen paistaa aurinko". Iltaisin laulukaskaat aloittavat huumaavan sirinänsä. 

Kaskaat ovat vallanneet puut ja pensaat.

Juhannuksen jälkeen käväisimme retken itärannikolla, josta hankin itselleni vatsataudin. Sillä aikaa kun muu perhe polskutteli uima-altailla ja nauttivat rantaelämästä blogisti vietti aikaa vessanpöntöllä ja sängyssä. Kyllä potutti ja varsinkin sitten, kun meni koko seuraava viikkokin käpertyneenä sänkyyn juilivan vatsan kanssa. Viikon paasto pitäisi kyllä jotenkin pystyä tekemään hallitummin! Mutta itärannikon retkestä sen verran, että vuoret jotka ylitimme olivat todella hienot. Itärannikko on harvaan asuttua seutua, jossa luontokin pääsee näyttämään parhaita puoliaan. Olenkin huomannut, että Koreasta löytyy todella nättejä paikkoja, kunhan lähtee pois harmaiden betonikaupunkien ruuhkasta. Tosin kesällä täällä kaupungissakin on erittäin vihreää, paljon suihkulähteitä, varjostavia puita ja värikkäitä kukkaistutuksia.

Liikenteen ohjaaja, täällä ei turhaan äijiä seisoteta autojen seassa.

Moottoritietä kohti vuoristoa ja itää.

Perillä Lakai Sandspine huoneistohotellilla.

Mutta miltä melkein kesä täällä Koreassa näyttää ja kuulostaa...? Katukuvassa näkyy paljon vaaleisiin paitoihin pukeutuneita ihmisiä, "Ajumma-lakkeja", lapsia joita työnnetään leikkiautoissa...Iltaisin riittää vilinää, kun sekä aikuiset että lapset viettävät aikaa istuen ravintoloissa tai vain muuten ulkoillen. Kahvilassa ei voi tilata kahvia ilman, että kysytään haluanko kahvini jäillä vai kuumana (Iced or Hot?). Vielä en ole tilannut jääkahvia, vaikka se saattaa olla hyvää ja ehkä jopa kaunistaa kuten vanha sanonta kuuluu. Pidän kahvistani kuumana, vaikka ulkona kelit olisivat hottis. Toinen mielenkiintoinen ruokalaji täkäläisillä on jäähileannokset, josta siis tämän kirjoituksen otsikko sai alkunsa. 

Makuvaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan.

Valitettavan muoviset annokset.

Ajumma-tätien lipat sopivat kyllä kaiken ikäisille. (Kuva lainattu)

Miksi kaikilla tytöillä on noin käheet autot?! t. pikkumies

Kesän tietää käynnistyvän silloin, kun joka paikkaan nousee uimapaikkoja lapsille. Ravintolan terassille puhalletaan hetkessä uima-allas ihan vain lapsia ilostuttamaan ja tarjoamaan hengähdystaukoa vanhemmille. Ulkona uidaan yleensä vaatteet päällä, eli T-paita (ettei vain iho saa aurinkoa) ja shortsit sekä ehdottomasti lakki. Jopa meidän 1-vuotias ja lähes kalju pikkumies olisi saanut lähtöpassit Lakai Sandpine resortin altailta, jos emme olisi ostaneet uimalakkia. Huvittavinta tässä kuitenkin on se, että korealaiset hyppäävät altaaseen päivävaatteet ja lippalakki päässä. Ehkäpä vaatimus "uimalakki päähän tai lähdette", ei liity mitenkään hygieniaan. Naisen logiikalla veikkaisin, että haluavat suojella uimareita auringonpistokselta? Korealainen tuttumme arveli, että henkilökunta haluaa estää, ettei kenenkään hiukset imeydy vedenpoistoaukkoihin... Lippiksen alta valtoimenaan laskeutuvat hiukset imeytyvät kyllä mihin vain, etenkin kun täkäläisillä naisilla hiusta on metritolkulla. Laitetaan sitten se uimalakki päähän kunnolla ja hiukset uimalakkiin, kiitos!

Lakki päähän niin kuin olis jo!

Tässä Bundangin oma uimakeidas viikonloppuna, leirielämää.

Pop-up altaat kävelykadun varressa.

Päivää ulkona ei voi viettää ilman telttaa...

Melkein puolivuotta Koreassa takana ja niin monia kokemuksia rikkaampana. Päivät ovat vaihdelleet uuden löytämisen ilosta, uusista kavereista, ihmettelystä, joskus yksinäisistä päivistä, huolesta, väsymyksestä, onnesta ja kiitollisuudesta...Tänään laitoimme ensimmäiset postikortit postiin. Täällä ei oikein myydä turistikrääsää, eikä Korea-korttejakaan joten postikorttien lähettäminen on jotenkin jäänyt. Tuliaisia on kuitenkin tullut ostettua joitakin ihan pieniä Suomeen vietäviksi. Mutta ennen kaikkea komennuksesta on jäljellä enää alle puolet! Huih!

Tuli kesä, tuli loma

Lämpöä ja ulkoilua.

Kesä, tosiaan on täällä ja mitä olen kuullut Koreassa asuvilta konkareilta kuumuus ja kosteus lisääntyy vielä roimasti tästä. Pahin aika on kuulemma heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa, tosin säät Koreassakin ovat vaihdelleen viime vuosina arvaamattomasti eli varmaksi ei voi mitään sanoa. Tällä hetkellä nautin kaikesta. Sain kirjoitustehtävät yliopistolle tehtyä ja vaikka kesäkuussa häämöttää vielä yksi yötentti, tuntuu helpottavalta, että voi keskittyä muihin juttuihin. Lapsiin, itsestä huolta pitämiseen, ruuanlaittoon, retkeilyyn ja ystävien tapaamiseen. Tunnistan itsessäni tiukan suorittajan ja on hyvä joskus antaa sen puolen itsessäni hellittää. 

Tältä maailma näyttää 5-vuotiaan vinkkelistä.

Niittyä, tykkään.

Bundangin kesä ei ole hassumpi.

Paragonin talojen välissä on viehättävä kävelykatu (=tuulitunneli).

 

Tältä näyttää Bundang 23. kerroksesta. Vuoria, niitä täällä riittää...ja kristittyjä.

Toukokuu on ollut siinä mielessä myös upea, että olemme saaneet sukulaistytön aupairiksi ja lapset tykkäävät hänestä kuin hullut puurosta. Etenkin tyttäremme on kaivannut selkeästi tekemistä ilman joka päiväistä pikkuveljen läsnäoloa. Siis jonkinlaista tasapainoa omille jutuille ja jutuille yhdessä pikkuveljensä kanssa. Monet asiat ovat muuttuneet nyt helpommiksi! Minulla on mahdollisuuksia poistua silloin tällöin omille reissuilleni ja voin luottaa, että kotona homma hoituu.

Pikkumies ja neitonen työllistävät aupairiamme :)

Voitteko muuten kuvitella, että korealaiset värjäävät koiriaan? Onneksi ei tällä kertaa vaaleanpunainen...

Surullista taas on, että paras ystäväni täällä muuttaa kesäkuun alussa Englantiin perheensä kanssa ja myös muita muuttajia on...Tietenkin tiesin jo ennakkoon, että expat-elämässä ei siten ole pysyvyyttä, ihmiset tulevat ja menevät. Täällä työssä olevat ulkomaalaiset ovat usein vain määrätyn pituisella komennuksella, kunnes palaavat kotimaahansa tai muuttavat muualle maailmankolkkiin. Työt vievät sinne ja tänne...ja samalla tapaa upeita ihmisiä joille jossain vaiheessa joutuu sanomaan hyvästit. Voin kuvitella, että luopuminen etenkin lapsille voi olla kova pala...

Mutta hyvät muistot kannattelevat! Kävimme ystäviemme kanssa pienellä vaellusreissulla ja se oli esimmäinen metsäkokemus tänne muuttomme jälkeen. Vaelsimme pienelle kukkulalle, jossa asuu kesyjäniksiä. Ihmiset käyvät syöttämässä pupuja ja huolehtivat niistä silityksin.

Manduca-reppu toimii hyvin vaelluksella 1-vuotiaan kanssa.

 

Pupujahdissa...

Viime viikonloppuna, meillä oli ystäväperheen läksijäiset ja saimme useampia perheitä kylään. Lisäksi tein retken Souliin, jossa lounastin mielenkiintoisten ihmisten kanssa :). Päivä oli kyllä todella erikoinen ja paikasta jossa söimme oli näkymä Bugaksan -vuorelle, jossa kulkee Soulin kaupunginmuuri. Alue sijaitsi Gyeongbokgung palatsin takamaastossa ja oli hyvin rauhallinen ja luonnonläheinen paikka. Paikka jäi vielä kiehtomaan eli sinne koitan päästä uudelleen. 

Manduihin erikoistunut ravintola vuorenrinteellä.

Barbequen ja kimbapin lisäksi minulle vasta toinen todella korealainen ruokalaji.

Viime aikoina olen huomannut miten vaikeaa on tutustua lapsiperheellisenä korealaisiin. Kuulinkin tarinan, että korealaiset ovat hyvin perhekeskeisiä ja ulkopuolisen on vaikea päästä sisään tähän lähipiiriin. Pidän todella korealaisten ystävällisyydestä ja jopa lakkaamattomasta uteliaisuudesta, mutta totuus on, että korealaista ystävää on vaikea löytää.  Tosin aupairimme on kyllä verkostoitunut korealaisiin nuoriin alta aikayksikön. Ehkä uusi sukupolvi on jotenkin ulospäin suuntautuneempaa joukkoa ja se on tietenkin todella hieno juttu.

Lasten taideleiri jonne olin kesäkuun alussa osallistumassa vapaaehtoisena on peruttu. Organisaattorin mukaan syy on kansallisesta alakulosta laivaturman vuoksi. Koreassa on peruttu useita leirejä ja muita lasten aktiviteettejä ns. suruajan vuoksi. Toisaalta onko surussa vellominenkaan hyväksi, etenkään lapsille....Eikö pitäisi katsoa tulevaisuuteen ja tehdä piristäviä asioita...Joka tapauksessa kesäkuun leiri siirtyi elokuulle. Toivottavasti osallistuminen tuolloin onnistuu ja ehkä myös muita kiinnostavia taideprojekteja häämöttää jossain horisontissa.

Ruokajutuista pitää vielä mainita sen verran, että löysin tässä parin päivän sisällä kaksi kauppaa, josta saa mm. tomaattimurskaa, puuroa ja jopa ruisjauhoja! Siis Bundangissa on näitä kaikkia, joita olen tässä viime kuukaudet päivitellyt ettei löydy. Tänään osuin I love cookie -kauppaan ja tarjolla oli lähes kaikkea mitä ulkkari voi kuvitella tarvitsevansa Koreassa. Ajatelkaa jopa kaakaojauhetta ;)! Suomessa asuvien on varmasti vaikea kuvitella tilannetta, että joku hyppii kattoon löytäessään tuoretta lohta tai kunnollista margariinia! Korealaiset kirsikat ovat muuten taivaasta....

Emart meidän kauppa.

Vastoinkäymisistä...vaikka kävin ennen Suomesta lähtöämme hammaslääkärissä, niin viisaudenhampaani on alkanut oireilla ja ilmeisesti pitää uskaltautua tällä Koreassa hammashoitoon...Semmoinen leppoista viisaudenhampaan poisto-operaatio siis ehkä tässä lähiaikoina luvassa. Hui hirvitys! Tänään googlettelin mahdollisia hammaslääkäri vaihtoehtoja. Bundang Social Club -sivuilla oli lista hammaslääkäreistä joita täällä asuvat ulkomaalaiset ovat käyttäneet...Miltä kuulostaisi mennä tohtorin Kimin vastaanotolle? Ois pitänyt 10 vuotta sitten hoitaa kun oli asiasta viimeksi puhetta.

Olipa tässä paljon asiaa. Pitää koittaa kirjoittaa useammin niin, ei tule tämmöistä sillisalaattia :)

Loppuvirkistykseksi tämä maalaus, joka löytyy Gangnam-metrolinjalta.