Jääkausi heinäkuussa

Heinäkuun helteet vyöryvät päälle jo ennen keskipäivää, ilma tuntuu hiostavalta ja paita liimautuu kiinni ihoon. Jos aurinko paistaa siniseltä taivaalta tunne + 33 asteessa on pistävän kuuma. Mutta korealaisilla ei ole vielä edes kesä alkanut! Virallisesti ja paikallisten näin meille kertomana kesä alkaa vasta 18.7 eli ensi viikolla. Tuolloin nyt riehunut(?) sadekausi päättyy ja mittari kohoaa lähemmäs + 40 astetta. Tunnistin kyllä sadekauden alkaneen, sillä taivas on ollut pilvinen ja vettä on satanut ukkosen kyydittämän muutamia viikkoja. Yllätyin tosin miten lyhyt sadekausi lopulta on. Sade on tuonut Bundangiin kasvien tuoksua, raikkautta ja upean taivaan jota paikalliset kuvaavat iltalenkillään. Täällä todellakin voi yhtyä sanontaan "sateen jälkeen paistaa aurinko". Iltaisin laulukaskaat aloittavat huumaavan sirinänsä. 

Kaskaat ovat vallanneet puut ja pensaat.

Juhannuksen jälkeen käväisimme retken itärannikolla, josta hankin itselleni vatsataudin. Sillä aikaa kun muu perhe polskutteli uima-altailla ja nauttivat rantaelämästä blogisti vietti aikaa vessanpöntöllä ja sängyssä. Kyllä potutti ja varsinkin sitten, kun meni koko seuraava viikkokin käpertyneenä sänkyyn juilivan vatsan kanssa. Viikon paasto pitäisi kyllä jotenkin pystyä tekemään hallitummin! Mutta itärannikon retkestä sen verran, että vuoret jotka ylitimme olivat todella hienot. Itärannikko on harvaan asuttua seutua, jossa luontokin pääsee näyttämään parhaita puoliaan. Olenkin huomannut, että Koreasta löytyy todella nättejä paikkoja, kunhan lähtee pois harmaiden betonikaupunkien ruuhkasta. Tosin kesällä täällä kaupungissakin on erittäin vihreää, paljon suihkulähteitä, varjostavia puita ja värikkäitä kukkaistutuksia.

Liikenteen ohjaaja, täällä ei turhaan äijiä seisoteta autojen seassa.

Moottoritietä kohti vuoristoa ja itää.

Perillä Lakai Sandspine huoneistohotellilla.

Mutta miltä melkein kesä täällä Koreassa näyttää ja kuulostaa...? Katukuvassa näkyy paljon vaaleisiin paitoihin pukeutuneita ihmisiä, "Ajumma-lakkeja", lapsia joita työnnetään leikkiautoissa...Iltaisin riittää vilinää, kun sekä aikuiset että lapset viettävät aikaa istuen ravintoloissa tai vain muuten ulkoillen. Kahvilassa ei voi tilata kahvia ilman, että kysytään haluanko kahvini jäillä vai kuumana (Iced or Hot?). Vielä en ole tilannut jääkahvia, vaikka se saattaa olla hyvää ja ehkä jopa kaunistaa kuten vanha sanonta kuuluu. Pidän kahvistani kuumana, vaikka ulkona kelit olisivat hottis. Toinen mielenkiintoinen ruokalaji täkäläisillä on jäähileannokset, josta siis tämän kirjoituksen otsikko sai alkunsa. 

Makuvaihtoehtoja löytyy laidasta laitaan.

Valitettavan muoviset annokset.

Ajumma-tätien lipat sopivat kyllä kaiken ikäisille. (Kuva lainattu)

Miksi kaikilla tytöillä on noin käheet autot?! t. pikkumies

Kesän tietää käynnistyvän silloin, kun joka paikkaan nousee uimapaikkoja lapsille. Ravintolan terassille puhalletaan hetkessä uima-allas ihan vain lapsia ilostuttamaan ja tarjoamaan hengähdystaukoa vanhemmille. Ulkona uidaan yleensä vaatteet päällä, eli T-paita (ettei vain iho saa aurinkoa) ja shortsit sekä ehdottomasti lakki. Jopa meidän 1-vuotias ja lähes kalju pikkumies olisi saanut lähtöpassit Lakai Sandpine resortin altailta, jos emme olisi ostaneet uimalakkia. Huvittavinta tässä kuitenkin on se, että korealaiset hyppäävät altaaseen päivävaatteet ja lippalakki päässä. Ehkäpä vaatimus "uimalakki päähän tai lähdette", ei liity mitenkään hygieniaan. Naisen logiikalla veikkaisin, että haluavat suojella uimareita auringonpistokselta? Korealainen tuttumme arveli, että henkilökunta haluaa estää, ettei kenenkään hiukset imeydy vedenpoistoaukkoihin... Lippiksen alta valtoimenaan laskeutuvat hiukset imeytyvät kyllä mihin vain, etenkin kun täkäläisillä naisilla hiusta on metritolkulla. Laitetaan sitten se uimalakki päähän kunnolla ja hiukset uimalakkiin, kiitos!

Lakki päähän niin kuin olis jo!

Tässä Bundangin oma uimakeidas viikonloppuna, leirielämää.

Pop-up altaat kävelykadun varressa.

Päivää ulkona ei voi viettää ilman telttaa...

Melkein puolivuotta Koreassa takana ja niin monia kokemuksia rikkaampana. Päivät ovat vaihdelleet uuden löytämisen ilosta, uusista kavereista, ihmettelystä, joskus yksinäisistä päivistä, huolesta, väsymyksestä, onnesta ja kiitollisuudesta...Tänään laitoimme ensimmäiset postikortit postiin. Täällä ei oikein myydä turistikrääsää, eikä Korea-korttejakaan joten postikorttien lähettäminen on jotenkin jäänyt. Tuliaisia on kuitenkin tullut ostettua joitakin ihan pieniä Suomeen vietäviksi. Mutta ennen kaikkea komennuksesta on jäljellä enää alle puolet! Huih!