Ensimmäinen viikko takana

Nyt kyllä jännittää itseänikin, että mitä tässä meinaan kertoa Korean elämämme ensimmäisestä viikosta. Jos olisin eilen tämän kirjoituksen aloittanut, niin luultavasti ihan muuta kuin tänään. Hyvä siis, että kirjoitan tätä tekstiä tänään 12 aikaan yöllä, kun muut nukkuvat.

Aloitetaan vaikka lentomatkasta, joka meni aivan erinomaisesti. Istuimme nuorimmaisen kanssa kapteenin tyttären vieressä, joka oli mielestäni hauska sattuma. Tämä kiva nuori tyttö tuli viereemme vasta nousun jälkeen, koska oli saanut viettää nousun ohjaamossa. Minulla meni aika oikein rattoisasti, kun kyselin häneltä kaikenlaista lentämiseen liittyvää. Tottakai tämä 13 -vuotias oli matkustellut kovasti ja tiesi Koreastakin yhtä sun toista. Meidän lapset nukkuivat yllättävän paljon lennon aikana, vaikka itse en pystynyt nukahtamaan ollenkaan koko matkalla. 

Korean päässä meitä odotti vuokra-auto ja mieheni ajoi itse meidät lentoasemalta Bundangiin. Matkatavaroita oli mukanamme semmoinen läjä, että hyvä kun kaikki mahduimme autoon sisälle. Mahduttiin kuiten ja 1,5 h päästä olimme Bundangissa ja uudessa asunnossamme. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Asunto tuntui heti oikein kodikkaalta ja omanlaiselta. Tyhjäkään se ei ollut, sillä ahkerat korealaiset olivat tuoneet tänne sohvan, pari sänkyä, televisiotason, television, lastenhuoneeseen kalusteita ja lisäksi käytössämme oli aikaisemmalta asukkaalta jääneitä tavaroita. Ensimmäinen yllätys kuitenkin oli se, että juuri saapumispäivänämme kuukauden 4. sunnuntaina korealaiset kaupat ovat kiinni. Näinpä meidän täytyi turvautua hätäruokaan, eli subwaysta leipiä ja KFC:stä hampurilaisia. Onhan sekin ruokaa ja ihan maittavaa, jos ei joka päivä tarvitse syödä.

Toinen päivä alkoi sankan savusumun keskellä. Kiinasta ja Mongoliasta kulkeutuu saasteita Koreaan saakka ja nyt tilanne tulisi olemaan koko viikon erittäin huono. Korean uutisissa varoiteltiin pienhiukkasista ja toivottiin, että ihmiset välttäisivät autolla ajamista ja ulkoilua ilman suojamaskia. Olisipa vastoinkäymiset jääneet tähän, mutta pian päiväruuan jälkeen nuorimmainen alkoi oksentamaan. Ajattelin, että ehkä poika oli vain syönyt liikaa, mutta koko päivän ruokaa laatattiin ihan kiitettävään tahtiin. Eipä tämä Suomessa olisi ollut niin suuri ongelma, mutta täällä meillä ei ollut vielä pesuaineita, siivousvälineitä, toimivaa pesukonetta, eikä itselläni toimivaa paikallista liittymään. Kaupassa ennätin sentään käydä ennen vatsataudin puhkeamista. 

Viikko meidän perheellä meni sairastellessa ja käytimme myös vanhinta lastamme sairaalassa vatsakipujen vuoksi. Suomalaisesta terveysneuvonnasta saatiin ohjeistuksia ja myös tieto, että Suomessa tämä vatsatauti on epidemiana....Joten vaikka syytin heti korealaista hanavettä, niin tämä pöpö me kyllä tuotiin ihan itse tällä kertaa Suomesta Koreaan.

Viikosta siis 6,5 päivää meni jetlagissa, savusumua murehtiessa ja kulttuurishokissa....Olin muuten jo tulossa ensimmisellä lennolla takaisin Suomeen. Mutta hei, täällä ollaan vielä!

Tuo miniatyyri ämpäri on ainut jonka löysin lähikaupasta.

Tältä näyttää ilma joka maistuu ja haisee.

Asuinalueesta on tietty myös mainittava sananen. Kahviloita meidän asunnon ympärillä on vieri vieressä. Korealaiset juovat kahvia, eivätkä ilmeisesti teetä niin paljon kuin kiinalaiset. Tämä on hyvä tieto minulle, joka myös rakastan kahvia ja kahviloita ja herkkuja jne. ;) Ja kyllä täällä on paljon kivoja ravintoloita ja lapsille kids coffe -paikkoja. Näissä lasten kahviloissa on hyvät sisäleikkipaikat (usein teemallisia) sinne pääsee joko ilmaiseksi tai maksamalla sisäänpääsymaksun. Ulkoleikkipaikkoja on joka taloyhtiön pihassa tai korkeammalla tasanteella. Ja mukava oli myös huomata, että vaikka yhteistä kieltä ei heti löydykkään yhteisymmärrykseen pääsee helposti myös elekielellä.

Tässä kuvassa ilmaa voi jo hengittää hyvillä mielin.

Katunäkymiä.

Asumme Adena Luce nimisessä taloyhtiössä.

Tänään selvittelimme aktiviteettejä lapsillemme. Täällä on tarjolla mm. taidetunteja Gymboreessa vanhimmalle lapsellemme ja leikki- ja liikuntakerhoa nuorimmalle. FB:sta löysin Bundang Parents- ryhmän, jossa näyttää olevan aktiivisia ihmisiä mukana ja sitä kautta varmaan löytyy uusia tuttavuuksia ja leikkitreffiseuraa. Meidän 5- vuotiaan tyttären ikäiset lapset ovat täällä jo koulussa, niinpä mekin pohdimme olisiko englanninkielinen leikkikoulu soveltuva hänelle.

Tessalla on täällä englanninkielinen koulu.

Iloisia asioita...on on! Täällä on mansikka-aika ja mustikka-aika! Kaupoissa on aivan ihania ja laadukkaita juttuja myynnissä.  Löydettiin Casamiasta meille kaunis ruokapöytä :) Meidän vieressä kulkee kävelyreitti aina Souliin saakka :) Leipomot ovat mahtavia ja valikoimat ruisleipää lukuun ottamatta monipuoliset. Täällä on auttavaisia ihmisiä ja suomalaisia lapsiakin leikkikavereiksi peräti 6 ;).

Hyviä mansikoita, hyvää tanskalaista luonnonjugurttia.

Pensasmustikkaa.

Herkkuja...

Siisti ja rauhallinen reitti Souliin.

Joessa on elämää.

Kivet ovat ihan luvallisia joenylityspaikkoja.

 

Taidetta taloyhtiön sisäänkäynnillä.

Puuroa emme ole löytäneet mistään kaupasta tähän mennessä ja myös maitojalosteita on ihan hirvittävän vähän. Juustoköntit ovat hassun pieniä verrattuna suomalaisiin 1 kg juustopaketteihin. Kaiken kaikkiaan tästä on kuitenkin ihan hyvä jatkaa.